Hyvää joulua!

 

P.S. Kolmas kerta toden sanoo, edelliseen postaukseen viitaten...

Kohta on joulu

Harvinaisen harmaa, sateinen, pimeä ja tympeä joulukuu tähän asti. Lunta on saatu ihan pariin otteeseen pienien lumihepulien tarpeiksi, mutta siihen se onkin jäänyt. Yleensä on vielä seuraavana päivänä sulanut pois.

Se on taas se aika vuodesta, että haluaisin - kuten moni muukin - koirista joulukorttikuvan. Sattuneesta syystä, ei ulkona kuvaaminen oikein nappaa, kun ei siellä ole kovin jouluista... Joten yritin eilen ottaa koirista joulukorttikuvaa, mutta ei se ihan ensiyrittämällä onnistunut. 

Elvis tuntui olevan liikkeellä asenteella "jaahas, se on taas tämä aika vuodesta" kun asettelin sen vierashuoneen punaiselle sohvalle valojen keskelle makuulle ja tonttulakkia päähän. Tuttu juttu, ei kai tässä auta muu kuin osallistua. Nova kiipesi tottelevaisesti viereen, mutta olisi halunnut tietysti könytä ensin väärälle kyljelle, takapuoli kameraan päin. Tonttulakin paikka olisi ollut suussa tai vähintään sen tupsua olisi pitänyt saada maistaa. Kun lakki oli lopulta päässä ja tupsun pyydystäminen kielletty kävi se masentuneena makuulle pää sohvan reunalta roikkuen kohti lattiaa. 

Onneksi kameran salamasta oli paristot loppu, eikä täysiä löytynyt. Tänään uusi yritys. 

Röllin muistolle...

Jos Rölli olisi vielä täällä, olisi tänään vietetty 13-vuotissynttäreitä. Muistoksi kokosin vähän kuvia vuosien varrelta...

Lihashuoltoa ja -kunnonkohotusta

Järjestettiin eilen meidän VEPE-porukalle ns. lihashuoltopäivä yhteistyössä KoiraSportin kanssa ja kivaa oli! Lähdettiin sekä Novan että Elviksen kanssa mukaan, minä kävin Novan kanssa ja Jani Elviksen kanssa.

Jokainen koira kiersi kolme pistettä, joista ensimmäisenä oli koirahieroja Erika Hankalin (Tmi Kingi & Kamu). Erika katsoi ensin sisätiloissa tasapainon, miten paino jakautuu jaloille, sekä katsoi asennot istuen, seisten ja makuulla. Lisäksi käytiin vielä ulkona katsomassa liikkeet ravaten - usko tai älä, kyllä meidän pomppuloikka-Novakin ravasi lopulta! ;) Erika huomasi Novalla hieman epätasaisuutta takajaloissa, vasen oli hiukan rajoittuneempi liikeradaltaan ja takapään lihaksistossa oli vähän jumitusta. Ohjeeksi rauhallista mäkikiipeilyä - Novahan vetää yleensä juoksurallia hiekkamonttujen mäkiä ylös ja alas, joten nyt täytynee hihnalenkkeillä välillä, että vauhti pysyy tarpeeksi rauhallisena. Lisäksi varmaan hieronta olisi paikallaan, että saadaan paikat auki, joka varmaan helpottaisi toispuoleiseen asentoon.

Elviksellä alkaa vähemmän yllättävästi näkyä jo iän tuomia oireita - lihaksisto köyhtyy ja luut tuntuvat selkeämmin. Liikkeet sillä ovat kuitenkin edelleen hyvät, vaikka varsin tyypillisesti takapää alkaa hieman heikkenemään ja se etupään voimalla sitä pyrkiikin kompensoimaan. Muuta ihmeempää ei Elvikseltä löytynyt, toki sillekin tekisi rauhallinen mäkikävely hyvää varsinkin lihaskunnon ylläpitämisen osalta. Lisäravinnesuosituksiakin tuli, tosin niistä suurin osa on jo mukana Elviksen ruokavaliossa.

Toisena pisteenä oli dobo, joka oli meille kaikille uusi tuttavuus! Nova ihmetteli alkuun jättimäistä palloa ja sen pari ensimmäistä yritystä loikata pallon päälle olivat lähinnä huvittavan näköisiä. Minuun ja ohjaaja-Tarjaan nojailemalla se kuitenkin pääsi pallon päälle ja löysikin tasapainonsa ensin makuultaan ja sitten pallon päällä istuen. Olipa hienon näköistä, kun se tyytyväisenä keikkui istuen pallon päällä! Harmi etten siinä tilanteessa saanut yhtään kuvaa napatuksi, olisi ollut kivaa kuvitusta tänne blogiin. Elvis oli ollut vähän vähemmän ketterä dobo-pallon kanssa, makuulleen oli onnistunut könyämään muutaman kerran. Ei ole Elviksellä enää ihan samanlaista ponnistusvoimaa eikä se kyllä ikinä ihan noin ketterä ole ollutkaan, eli vastasi suunnilleen odotuksia. Jouduttiinpa me ihmisetkin vuoroillamme vielä tasapainoilemaan nelinkontin dobo-pallon päälle... minä onnistuin jotenkuten lyhyesti, Jani kertoi havainneensa ettei omaa kovin kummoisia syviä lihaksia. Pitäisiköhän hankkia dobo-pallo kotiin, meidän kaikkien käyttöön?

Viimeisenä oli vuorossa sitten uintia. Nova ei ole käynyt KoiraSportin altaassa kevään pentuajan jälkeen, joten sen kanssa harjoiteltiin lähinnä altaassa uintia - eli sitä miten rampilta lähdetään ja miten laitoja päin ei uida. Nova olisi tyylilleen uskollisesti lähtenyt aina pommilla loikaten, mutta pyrittiin ohjaamaan se toimimaan hallitummin jotta oppii ensin hahmottamaan altaan ulottuvuudet ettei loiki päin laitoja yms. Elvis sai uida ihan ominpäin, ilman että Ansku oli altaassa ohjaamassa. Sille tehtiin daminoutoja kuntouintina.

Kiva tapahtuma oli kaikenkaikkiaan ja kahden hyvin väsyneen koiran kanssa suuntasimmekin kotiin. Loppusunnuntai meni varsin rauhallisesti, koirien kuorsaillessa olohuoneessa. Täytyykin taas aktivoitua uimalan käyttöön näin talvikaudella ja tuo dobo - sitä täytyy päästä Novan kanssa touhuamaan toistekin!

Koirahoitolakokemuksia

Oltiin Janin ja perheeni kanssa pidennetyllä viikonloppureissulla Budapestissä kuluneena viikonloppuna, koirat puolestaan viettivät "lomaa" koirahoitola Honkarannan Tassunjäljessä. Kaksi suhteellisen tyytyväistä, vähän reissusta väsynyttä koiraa on nyt haettu kotiin ja huomenna palataan taas normaaliin arkeen.

Elvis on ollut hoitolassa hoidossa pari kertaa aikaisemminkin, tosin silloin eri paikassa. Viime vuosina tosin ollaan onnistuttu palkkaamaan kavereita koira- ja talovahdeiksi (kiitoksia vaan Elinalle ja Kirsille!), joka oli mieluisampi vaihtoehto etenkin kun Röllillä alkoi kertyä ikää enemmän ja minua säälitti viedä sitä meluisaan hoitolaan nukkumaan kovalle lattialle (näin kärjistetysti). Kotona olo oli varmasti seniorikoiralle paljon stressittömämpää.

Nytkin olisin mielelläni ottanut tutun koirahoitajan meille kotiin, mutta se ei oikein tuntunut nyt järjestyvän. Eikä oikein ollut aikaa ryhtyä värväämään jotakuta uutta, kun ainakin Elviksen kanssa pitäisi tietää vähän sen metkuja ja osata toimia sen mukaisesti. Toisena vaihtoehtona oli viedä pojat eri paikkoihin hoitoon. Elvikselle kyselin lähellä asuvalta kasvattajaltaan yösijaa, mutta siinä oli vähän mutkia matkassa siellä kasvavan pentueen vuoksi. Novalle olin alustavasti kysellyt majapaikkaa edellä mainitulta Kirsiltä, mutta koska tuo tapetinsyönti alkoi vähän aikaa sitten, tulin toisiin ajatuksiin... olisi vähemmän mukavaa jos kyläpaikan seinät kokisivat saman kohtalon. Lopulta siis hoitola tuntui parhaalta vaihtoehdolta kuitenkin.

Aikaisempi hoitola oli ihan ok, sisällä isot verkkoyksiöt ja luukut joista pääsi ulkotarhoihin. Lisäksi hoitolan pitäjä lenkitti jonkin verran, mutta meluisa paikka se kyllä oli, kun kaikki koirat näkivät toisensa yms. Katsastin pitkästä aikaa uudelleen alueen tarjontaa ja löysinkin Honkarannan Tassunjäljen, joka vaikutti aika lupaavalta. Soittamalla selvisi, että tilaakin oli ja kaksi sisäyksiötä voitaisiin yhdistää verkko-ovella niin, että kumpikin saisi oman tilan mutta olisivat kuitenkin vierekkäin ja näköyhteydessä toisiinsä.Ulkotarhat olisi käytössä myös, eli päiviä ei tarvitse sisätiloissa kykkiä ja lenkillekin pääsisivät yksitellen. Mukavaa oli myös se, että pyydettiin etukäteen tutustumaan hoitolaan koirien kanssa ja pari viikkoa sitten kävimmekin molempien koirien kanssa ihmettelemässä paikkoja ja tutustumassa Hanneen, hoitolan pitäjään.

Hyvin pojat olivat hoitolassa pärjänneet, kumpikaan ei kuulemma ollut juuri stressannut mistään. Päivät olivat olleet tarhassa, jossa Nova oli löytänyt sisäisen myyränsä ja kaivanut kuoppaa toisensa perään tarhan pohjaan. Iltaisin hoitolassa oli tarjoiltu raakoja luita yötä vasten pureskeltavaksi (etukäteen tarkistettiin toki, että voiko niitä antaa), joiden osalta Elvis oli päättänyt jättää sitten nappulansa pääosin syömättä ja siirtynyt oma-ehtoiselle barf-ruokavaliolle. Hyvin tuntuivat viihtyneen ja ilman muuta käytetään tätä hoitovaihtoehtoa tarvittaessa jatkossakin - pojatkin ovat kuulemma tervetulleita takaisin!

Hoitolaan lähdössä

Tekemisen puutetta sekä treenaamisia

Eilisen työpäivän aikana seinään (tai tarkemman tutkiskelun tuloksena, itse asiassa "vain" tapettiin) ilmestyi nyrkin kokoinen reikä. Novalla taisi olla tylsää, luu syöty ja ideat vähissä.

Tylsyyden jäljet seinässä...

Muutama viikko sitten kesken oleva Sophie Kinsellan pokkarini koki mystisen räjähdyksen työpäivän aikana - epäilen siihenkin Novan olevan jossain määrin syyllinen. Harvemmin ne kirjat ovat omia aikojaan räjähdelleet kappaleiksi. Lisäksi useampi hampaanjälki löytyy (varsin vastikään hankitun) sängynrungon kulmasta ja laatikon kahvasta, joista ainakin C.S.I.:n asiantuntijat epäilemättä todistaisivat pienemmän nelijalkaisen syylliseksi.

En usko Novan(kaan, Elvishän on tuhoillut on/off -tyylisesti koko ikänsä) olevan eroahdistunut, vaan lähinnä tylsistynyt. Nyt vaan toivon, että tämä olisi a) ohimenevää, b) lievenevää harrastusten taas lisääntyessä sekä c) hallittavissa lisäämällä kestävämpiä luita ja muuta puuhaa päivän ajaksi. Jani kehuu minua optimistiksi.

Töissähän on käytävä, sillehän ei voi mitään. Eikä sinne voi koiriakaan kuljetella. Tai ehkä voisi, ainakin joskus, tosin epäilen että se aiheuttaisi ruuhkaa työhuoneeni ovelle ja itse työnteko voisi jäädä vähemmälle ihmisten ja koiran kanssa seurustellessa. Täytyy ehkä joku kerta kokeilla. Novan käytyä keväällä työpaikan saunaillassa esimieskin vihjaisi, että voisi sen joskus tuoda toimistollekin. Mutta noin normaalissa arkielämässä, yksinoloa nyt vaan tulee.

VEPE-kauden loputtua oli tuossa välissä jonkin aikaa ohjelmana lähinnä lenkkeilyä ja omaa puuhastelua. Aika vähän tulee omin päin treenailtua mitään, eli jos ohjattua toimintaa ei ole tarjolla, niin helposti jään vain perusjuttujen pariin ja tyydyn lenkkeilyyn. Saatiin Novan kanssa kuitenkin jokin aika sitten kaverilta apuja NOME-perusjuttuihin, kiitos siitä Helille! Sen jälkeen muutaman kerran on tullut omin päinkin tehtyä damiharjoituksia pihalla ja metsässä. Silti kaipaisin siihenkin koulutusta ja opastusta, sillä varsinkin sillä saralla tuntuu että Nova on paremmin kartalla kuin minä. Että sitä voikin vuosien harrastamisen jälkeen olla silti näin pihalla, kun kyseessä ovatkin ihan muut lajit.

Perustottiksessa ollaan nyt taas skarpattu myös. Kesälle toivomaani jatkokurssia ei Haukkuvaarassa tullut ja syksyn ensimmäinen Pohjatyö-kurssi oli aikatauluiltaan minulle sopimaton, mutta NYT! Lokakuun alussa päästiin aloittamaan samainen Pohjatyö-kurssi Novan kanssa ja hyvää tekee, molemmille. Ensimmäisen kerran ensimmäisten viiden minuutin aikana olin kyllä valmis lähtemään samantien kotiin, sen verran kovin Nova oli kiinnostunut vain kaikesta ja kaikista muista ympärillä. Vaan löytyihän se yhteinen sävel sieltä ja päästiin tekemään ihan hommiakin. Tämän lisäksi ollaan käyty myös noutajien omatoimitreeneissä, joita on joka toinen viikko. Siellä on huomattavasti vähäisempi osallistujamäärä, mutta toisaalta sitten on aika maltillisesti häiriötä. Lisäksi siellä näkee kyllä tosi päteviä osaavien ihmisten toko-koiria - tässähän melkein syttyy jonkinlaista tokokipinää itsellekin!

Treeni-ilme!

Hyvää maailman eläinten päivää!

Eläinten päivää muistettiin meillä lähinnä herkuilla - aamuruoan jälkeen tarjolla oli luut ja iltaruoan päälle possunkorvat. Normaalisti tarjoillaan ylimääräisiä herkkuja, mutta nyt poikkeuksellisesti molempien aterioiden jälkeen.

Nova pääsi nauttimaan olostaan muiden kavereiden kanssa, kun otin sen mukaan lähtiessäni pakkaamaan meidän VEPE-varusteita varastolle vietäväksi. Kaikilla muilla toimikuntalaisilla olikin sama ajatus, joten koirat pääsivät rallattelemaan yhdessä pitkin metsää ja järveen läträämään. Juostiin rallia, vähän nujuttiin, läträttiin järvessä ja loikittiin laiturilta uimaan sillä aikaa kun me ihmiset pakkasimme tarvikkeita kasseihin ja laatikoihin varastoitavaksi. Mukana menossa oli muutaman kuukauden ikäinen tolleripoika Make, kuusivuotiaat labbis- ja flättineidot Aamu sekä Siru ja reilun seitsemän vanha Roope-kultsu. Kaikkia ollaan tavattu aiemminkin, Make poislukien, mutta pienen ihmettelyn jälkeen Novakin osasi varoa pikkupentua.

Vasemmalta oikealle; Make, Aamu, Siru, Roope ja Nova

Rallattelun kruunasi vielä nuotiopaikalla grillatut makkarat, omastani Nova sai muutaman pienen maistiaisen ja viimeiset makkarat jaettiin raakoina koirien kesken. Lämmin ja aurinkoinen lokakuun iltapäivä oli kyllä ihan omiaan tällaiseen, kiitos seurasta mukana olleille!

Antibioottikuurilla, taas

Edellisistä vaivoista kun selvittiin, niin eiköhän ollut edessä uutta "pikkuvaivaa". Elvis parani korvatulehduksistaan ja korvat on olleet nyt varsin siistit. Lisäksi kohtuullisen kokeilukierroksen jälkeen löytyi ainakin yksi nappulamerkki ja laatu joka maistuu - Purenatural Grain Free Lamb. Ensin kokeilussa oli kalapohjaisia (viljallisia ja viljattomia) vaihtoehtoja, mutta alkuinnostuksen jälkeen eivät kalaruoat meinanneet maistua lainkaan, Elvis sen sijaan keskittyi lähinnä nappuloiden syljeskelemiseen lattialle. Purenaturalin viljatonta lammasta on nyt testipussin jälkeen ensimmäinen säkillinen on puoliksi syöty ja suurempia muutoksia ei ole näkynyt jätöksissä eikä mitään kutinaa ole tullut ja mikä tärkeintä - korvat ovat ainakin vielä pysyneet ihan puhtaina! Jatketaan tällä linjalla ja katsotaan miten pidemmän ajan saatossa ruoka Elvikselle sopii.

Reipas potilas

Sen sijaan nyt Nova kutisee. Parin viikon aikana se on selvästi alkanut rapsutella itseään normaalia enemmän ja viikonloppuna tutkiessani ihoa tarkemmin, löysin muutaman hilseisen kohdan joissa oli melkein kuin pieniä rupia ja ne varsinkin kutisivat hurjan paljon. Varailin sitten lääkäriajan, ennen kuin vaiva pahenee ja käytiinkin tänään lääkärillä esittelemässä "ihottumaa" sekä samalla haarovälin jo parantunutta hotspotia, johon ei kuitenkaan vielä ole oikein karva kasvanut takaisin.

Novalta olettiin useampi raapenäyte, sekä karvanäytteet hilseisistä kohdista ja esitin omat arvailuni hilsepunkista. Sitten odoteltiinkin tovi kun eläinlääkäri niitä kävi tutkimassa ja palasi lopulta kertomaan, ettei mitään ulkoloisia löytynyt ja näyttäisi olevan vähän hiivaa ja ihotulehdusta. Voisi kuulemma olla ihan hotspotin jälkitautina tullut bakteeritulehdus. Eli eläinlääkärireissun saldona antibioottikuuri (taas!) , hiivaan toinen lääkekuuri, lääkeshampoo jolla pesut pari-kolme kertaa viikossa ja kaiken varuilta vielä loishäätöön Strongholdia molemmille koirille. Huhhuh.

Eläinlääkärissä odottelu on TYL-SÄÄ!

Toivottavasti näillä päästään kutinasta eroon - olisi ikävämpää jos vaiva kroonistuu ja syyksi paljastuisi jotain allergiaa tai muuta. Ensimmäisen pesukerran jälkeen ainakin kutina helpotti selvästi - vaikka itse pesu on Novan mielestä ikävää. Vaikka se läträä vedessä mielin määrin - lätäköistä järviin - niin suihku ei todellakaan ole sen mielestä kiva, vaan lähinnä epäilyttävä. Taitaapa vaan nyt tämän kuurin aikana joutua sopeutumaan, kun noita pesukertoja on tarjolla sen verran usein...
Olin vähän miettinyt näyttelykäyntiä Jyväskylän KV:n marraskuun puolivälissä, mutta en ainakaan vielä uskallakaan sitten Novaa sinne ilmoittaa - jos ei tuo hilseily helpotakaan ja karva ei ehdikään ns. palautua normaaliksi.

Mörköikää ja teinijuttuja

Meidän pentukoirasta on kasvanut teinikoira ja oletan, että murkku-ikä odottelee jo oven takana. Toistaiseksi on havaittavissa pientä mörkövaihetta ja mörköjä on toistaiseksi näkynyt työhuoneen ikkunasta (syyllisiksi epäilen naapurin lapsia trampoliinilla), satunnaisesti lenkillä (betoniporsas keskellä pyörätietä oli ensin HYVIN EPÄILYTTÄVÄ, kunnes kävelin sen eteen seisomaan) sekä aamu-TV:ssä (joku muukin saattaisi murista Tuomas Enbuskelle).

Muut teinismit ovat vielä aika vähissä - jalka ei nouse vielä pissalla käydessä, joskin satunnaista merkkailua lenkillä käydessä on välillä. Pääasiassa Nova vielä vaikuttaa pissivän tarpeeseen, eikä ihan vain huvikseen. Maailmassa on enemmän kiinnostavia hajuja, mutta niidenkään suhteen ei ainakaan vielä olla menty mitenkään sekaisin vaan riittää, että niitä voi ohimennen nuuhkaista. Mitään sen kummempia nuoren miehen elkeitä ei vielä juuri ole, muuta kuin miehistyvä ulkonäkö.

Pari päivää sitten kävin vaihteeksi metsä- tai hiekkamonttulenkkeilyn sijaan Novan kanssa kävelemässä jalkakäytäviä ja muita reittejä tuolla "ihmisten ilmoilla". Suunnilleen ensimmäinen havainto oli, että sitä pitäisi muistaa tehdä vähän useammin. Parin ensimmäisen koiran ohitus ei mennyt kovin mallikkaasti, mutta kolmannen jälkeen se alkoi jo jotenkin sujua. Huomaa, että on tullut lähinnä lenkkeiltyä tuolla pitkin maita ja mantuja missä tuskin koskaan tulee ketään vastaan. Osuttiin sopivasti myös junaradan varteen kun tavarajuna oli tulossa ohi. Sen seuraaminen aivan radan vierestä oli selvästi vähän jännää, mutta reippaasti Nova sen kuitenkin hanskasi. 

VEPE-kausi on Novan osalta ohi. Se sai kuun vaiheessa hotspotin ikävästi haaroväliinsä ja vaikka se aika nopeasti lähti paranemaan, tulin siihen tulokseen että eiköhän vedessä läträily tältä erää riitä. Kuitenkaan ei vakavissamme vielä treenata ja kelitkin alkavat kylmenemään. Lokakuussa olisi tarkoitus jatkaa tottistreeniä, suunnittelin Haukkuvaaran pohjatyökurssille osallistumista näin alkuun. Nyt olisi aikaa treenailla vaikka noutojuttuja, harmi vaan kun ei sillä saralla ole mitään sopivaa kurssia tai muuta nyt syksylle. 

Tänään ohjelmassa oli shampoopesu ihan ensimmäistä kertaa - pelkällä suihkulla on tähän asti pärjätty - ja huomenna suunnittelin ottavani trimmaussakset esiin ja katsovani saanko taiottua  Novan karvan keskeltä kaulan esille.

Nova 8 kk skarppina

Antibiootteja siellä, antibiootteja täällä

Ensin Nova oli kipeänä ja söi "perinteisen" 10 pv antibioottikuurin, sitten Elvistä kesän ajan välillä vaivannut korva alkoi tulehtua, joten nyt Elvis on vuorostaan antibioottikuurilla (ja korvatipoilla toki myös). Harmi vaan, ettei kumpikaan ole yhtä ahne kuin Rölli oli, jolle sai pahanmakuiset antibiootit piilotettua Froliceihin, vaan sekä Elvikselle että Novalle on tabletit täytynyt annostella suoraan nieluun ja makupalat perään. Joku voisi oikeasti kehitellä hyvänmakuisia antibiootteja. Onneksi niistä sentään on apuakin. Novan vointi palautui normaaliksi parissa päivässä ja on sittemmin ollut taas ihan oma itsensä. Elviksen korvakipukin alkoi helpottamaan ja nyt ei enää kerry samaan malliin töhkää joka haisisi pahalle. Elviksen lääkekuureja on vielä viikon verran jäljellä, sitten on käväistävä kontrollikäynnillä.

Elviksen korvavaivailu on aiheuttanut nyt kuitenkin sen, että ryhdyin miettimään olisiko aiheellista vaihtaa sen ruoka toiseen. Lekurista suosittelivat ihan allergiaruokaa, mutta voisi kokeilla olisiko ihan jostain muusta nappulalajikkeesta jo hyötyä. Elvis on koko ikänsä syönyt Royal Caninin German Shepherd ruokaa, ihan jo siksi ettei se suostu muuta syömään. Jotain vuosia sitten yritin epätoivoisesti vaihtaa tilalle Eukanuban vastaavaa, joka olisi ollut lihaisampi, mutta ei. Ensin se närppi sekoituksesta vain RC:n nappulat ja jätti loput. Sitten se oli syömättä lähemmäs toista viikkoa. Lopulta se säkillinen syötiin loppuun niin, että joka ruokaan tungettiin riittävästi jauhelihaa tai koiranmakkaraa, että nappulat peittyivät. (Toim.huom. Elvis ei myöskään syö lihaa, joka tarjoillaan epäilyttävinä paloina, eikä jauhettuna.) Kun Elvis vihdoin taas sai RC:n ruokaa, se suorastaan hotki ensimmäiset ateriat - koira joka on koko ikänsä syönyt yhden nappulan kerrallaan huolellisesti pureskellen! Ruoan vaihtaminen toiseen ei siis tosiaankaan ole mikään itsestäänselyys, kun on Elviksestä kyse.

Nyt ollaan maisteltu muutamia näytepusseja, jotka ovat yllättävästi kelvanneet. Samoin RC:n Maxi Mature on maistunut, tosin siitä epäilen mahtaako siihen vaihtaminen hyödyttää kun erot RC:n roturuokaan eivät kovin isot ole. Ruokamerkkejä ja vaihtoehtoja vertaillessa olen huomannut, ettei isojen koirien ruokia ole nykyisin tarjolla pienissä pusseissa, vaan heti olisi raahattava kotiin koko säkki. Ajatus ärsyttää, vaikka aika monessa onkin maistuvuustakuu eli rahansa saa säkistä takaisin jos sen palauttaa lähes syömättömänä. Olisi niin paljon helpompaa ostella testiin pikkupusseja, että näkisi edes maistuuko. Sitten vasta jos maistuu, niin olisi tarve syöttää säkillinen tai pari että näkisi onko sillä jotain vaikutustakin. Kokeilu jatkuu arpapelillä, kun varsinaista allergiaepäilyäkään ei ole - ainoastaan taustalla kummitteleva ajatus olisiko Elvis vanhemmiten herkistynyt jollekin nykyisen ruokansa ainesosalle. Ruokavinkkejä otetaan vastaan!

VEPE-leirin viikonloppu takana

Mukavan leiriviikonlopun jälkeen oli kieltämättä kuitenkin mukava palata kotiin ja omaan sänkyyn nukkumaan, tosin myönnettäköön että ennen sänkyä ehdin nukkua leiriväsymystäni jo olohuoneen sohvalla Novan nukkuessa siinä vieressä lattialla. Rankkaa, vaikka onkin kivaa, tuo leirielämä!

Vietin siis viikonlopun Novan kanssa VEPE-leirillä Saarijärvellä. Kivaa oli osallistua tänä vuonna koiran kanssa, viime kerrasta onkin aikaa. Jos en ihan väärin muista, ollaan leirillä oltu Röllin ja Elviksen kanssa joskus vuonna 2008 tai sitä luokkaa, silloin kun Elvis vasta opetteli uimaan ja Röllin kanssa oltiin VEPEilty muutama kesä. Viime vuonna puolestaan olin ihan vain kuunteluoppilaana ja sitä edellisenä leirillä töissä, suorittamassa koetoimitsija-/koulutusohjaajaharjoitteluja. Vaikka leirillä toistuvatkin samat teemat ja harjoittelut, näkee siellä monenmoista koiraa, ohjaajaa ja kouluttajaa ja väittäisinkin, että seuraamalla muiden harjoitteluja saa vähintään yhtä paljon irti, kuin omista treeneistä.

Viime viikolla leirille lähtö näytti hetken aikaa vähän epävarmalta. Maanantaina illalla Nova ei oikein halunnut syödä, tiistaina aamulla se oli selvästi apea ja väsyneen oloinen. Tiistaina huomasimme sen kuolaavan aivan jatkuvasti, sen lisäksi että se oli hyvin vaisun oloinen - eikä edelleenkään oikein ruokakaan maistunut. Vähän jotain meni sisään ja ihan normaalisti tuli toisesta päästä ulos, joten heti keskiviikkona aamulla soittelin sille lääkäriaikaa. Oireita kuivaillessani tuli kieltämättä olo, että koiralla on vain "ylihuolehtiva omistaja" -syndrooma, mutta saatiin iltapäiväksi aika. Lekurissa Nova tutkittiin ja mitattiin lämpö. Pientä kuumettahan sillä oli, joten otettiin myös verikokeet jotta selviäisi onko tulehdusta. Tuloksia odotellessa Nova myös nesteytettiin, koska oli hieman kuivuneen oloinen. Reipas pikkukoira istui kiltisti tutkimuspöydällä koko ajan, kun tipasta valui nestettä niskanahan alle hervottoman kokoiseksi "kyttyräksi".

Verikokeesta selvisi, että tulehdusarvot olivat kohollaan, joten antibioottikuuri saatiin matkaan. Varsinaista syytä ei selvinnyt, eläinlääkäri epäili jotain virusperäistä tulehdusta nielussa, koska kuolaamista esiintyi niin runsaasti ja se vaikuttaisi myös ruokahaluun. Saatesanoina oli, että jos olo siitä piristyy, niin viikonloppuna voi kuitenkin suunnata leirillekin. Jos ei piristy, olisi loppuviikosta joka tapauksessa palattava lääkäriin jatkotutkimuksiin. Kotiin mennessä oli Nova selvästi parempivointinen, kuin mitä oli ollut aamulla. Seuraavan päivän se oli asteittain pirteämpi ja lämpö alkoi laskea, joten uskalsin pakata leirikamppeet valmiiksi. Totesin, että onneksi ollaan sen verran lähellä, että jos vointi siitä muuttuukin heikompaan suuntaan niin jätetään leiri väliin ja tullaan tarvittaessa kotiin.

Perjantaina vähän lyhyemmän työpäivän jälkeen pakattiin yhdessä kaverini Kirsin kanssa kamppeemme autoon Novan lisäksi ja kauhisteltiin miten kaksi ihmistä tarvitsee koko autollisen tavaraa yhdeksi viikonlopuksi... Ilta meni rauhallisissa merkeissä VEPE-koetta seuraillessa, kun Nova ja mökkikaverimme tolleri-Heta huilasivat puolestaan mökissä. Lauantai-aamuna Novan vointikin oli ihan normaali, joten en enää epäillyt voisiko sen kanssa koulutuksiinkin osallistua.

Leiripäiviä olivat varsinaisesti lauantai ja sunnuntai. Lauantaina oli ensin ohjelmassa luento, jonka aiheena tänä vuonna oli uusi sääntöehdotus. Uudet VEPE-säännöt tulevat mahdollisesti voimaan 1.8.2016 ja ne löytyvät lansuyhdistyksen nettisivuilta. Jyrki Heino, joka toimii mm. VEPE-tuomarina, kävi sääntömuutokset läpi ja vastaili yleisöstä tuleviin kysymyksiin. Muutamat itseäkin mietityttäneet asiat selkiytyivät luennon aikana, joten nyt odotellaan mielenkiinnolla tuleeko niihin vielä viilausta ennen kuin astuvat voimaan. Itse pidän muutoksia kiinnostavina, vaikka paikoin hieman aiempaa haastavampina ja enemmän koulutusta vaativina. Kiva päästä opettelemaan uusia liikkeitä!

Nova seuraa tarkkaavaisena rastilla muiden treeniä

Luennon jälkeen alkoivat varsinaiset koulutukset, joita oli neljällä rastilla. Näistä kaksi ehtisi käydä yhden päivän aikana läpi. Novan kanssa oltiin SOVE/ALO -tason ryhmässä, jossa oli pääosin aloittelevia tai SOVEen tähtääviä koirakoita, muutamalla vähän edistyneemmällä vahvistuksella. Lauantain rastimme olivat veneestä hyppy sekä hukkuva. Hyppyrastilla tehtiin ihan perus veneestä hyppy, Novan tyyliin, eli reunalta ponnistus ja kunnon loiskauksella järveen. Koska sillä oli niin paljon intoa, rastin kouluttaja Sami ehdotti, että tehdään vielä toisto jossa Nova soudetaan järvelle, odotetaan, soudetaan takaisin ja palkataan. Ideana siis se, ettei aina pääs hyppäämään. Ei ollut ongelmia siinä, Nova tuijotteli silmä tarkkana, mutta ei kuitenkaan yrittänyt varaslähtöä.

Hukkuvan rastilla puolestaan kerroin, ettei vielä hukkuvaa olla haettu, vaan lähinnä pelkkää patukkaa sekä niin, että hukkuva on kävellyt mukana. Pasi, rastin kouluttaja, hukkuikin Novalle ensin kahlaamalla ja kun ei siinä ihmeempää ongelmaa ollut, tehtiin vielä toinen suoritus niin, että Pasi tiputtautui veneestä ja Nova kävi hinaamassa. Uintiasento lastin kanssa on Novalla vielä vähän pärskivä, vaikka sinnikkäästi vielä treenataankin pelastusliivit päällä, mutta kyllä se siitä. Matkat on pidetty lyhyinä koko kesän, ettei heti käy liian rankaksi.

Sunnuntaina vuorossa oli puolestaan vientirasti, jonne lähdin hyvin avoimin mielin. Siinä missä muiden SOVE/ALO-liikkeiden perusteita olen Novalle kesän aikana opettanut, en ole vielä keksinyt keinoa miten saisin viennin sujumaan. Namipurkkia on haettu veneestä, mutta siihen se on jäänyt. Rastin kouluttajien ehdotuksesta kokeiltiin niin päin, että minä menen veneeseen vastaanottamaan ja suorittamaan esineen vaihtoa purkkiin. Nova ei vieraalta ollut halukas ottamaan vientiesinettä, mutta kun se heitettiin rantaveteen niin siitä se nappasi sen matkaansa ja hienosti toi veneelle asti. Tämä kun tuntuu Novalle sopivan, niin jatketaan tällä niksillä opettelua!

Viimeisenä vuorossa oli veneen haku -rasti. Siellä pääsi myös kokeilemaan uusien sääntöjen mukaista pelastusrengasta ja koska Nova on vielä kasvuikäinen kokeiltiinkin veneen haun sijaan pelastusrenkaan hakua. Eli samaan malliin veneestä annettiin köysi, mutta se olikin renkaassa jonka Nova hinasi rantaan. Sujui hienosti, ei ongelmia! Tehtiin Novalle myös ihan pelastusrenkaan haku niin, että rengas heitettiin veneestä ja lähetin hakemaan. Hinausköyden sijaan Nova nappasi renkaan omasta narusta kiinni, eikä onnistunut tähtäämään maaliin renkaan ollessa edessä - muuta ongelmaa siinä ei ollut. Naruleluilla ja köysillä leikkivä Nova on muutenkin intona kaikista köysistä, että yritti kierrosten välissä odotellessa sinkoilla myös takaisin rantaan, mitä ei muilla rasteilla ollut tehnyt. Luulisi, että kaksipäiväisen leirin viimeisellä rastilla jo väsyttäisikin...

Leirin parasta antia on myös muiden treenien seuraaminen ja tuntuu, että sieltä saa aina hyvän paketin niksejä taas omiin treeneihin että koulutuksiin. Tuttu palkintotuomari käski olla pilaamatta näin innokasta ja lupaavaa VEPE-koiraa - vastasin, että katsotaan mitä ongelmia onnistun sille kehittämään ensi kesäksi. ;)

Kesän kuulumisia

Kesä, se tuli ja meni. Tai ehkä sitä ei oikein edes tullut, jos lämpömittaria tuijoitetaan, mutta lomaa ainakin oli. Sitäkin tietysti liian vähän. Sovitaan, että siinä ne negatiiviset ja loppupostaus onkin positiivisempaa!

Sen jälkeen kun muutama vuosi sitten polkaisin käyntiin noutajien oman VEPE-toimikunnan on näitä kesiä aika pitkälle rytmittäneet siihen liittyvät touhut - suunnittelu, järjestäminen, kouluttaminen, talkoilu, leireily, jne. Nyt tosin pitkästä aikaa olen taas päässyt iloitsemaan siitä, miten kivaa onkaan kun voi myös itse treenata kyseistä lajia. Puhumattakaan siitä, että toisinaan voi todellakin ihan vain käydä osallistumassa treeneihin ja mennä kotiin, eikä olla aina paikalla ollessaan kouluttamassa monesti vielä peräkkäisiä ryhmiä.

Novan kanssa ollaan käyty suhteellisen ahkerasti mukana meidän VEPEn alkeiskurssin treeneissä, tosin olen sen kanssa tehnyt vähän oman suunnitelman mukaan. Pelastusliivit ovat olleet treeneissä päällä, vaikka muuten uikin ilman, mutta eipähän ainakaan käy hallitsemattomasti sukeltelemassa ja helpottaa vähän liikkeitä, kun toinen on kuitenkin vielä keskenkasvuinen. Muutenkin ollaan aloiteltu kevyesti, haettu namia veneestä sekä pelkkää veneköyttä ja sen semmoista. Veneestä hyppääminen aloitettiin sen jälkeen, kun Nova kävi paitsi hyppimässä meidän kesäkuun koepaikan laiturilta järveen omin päin, että päätti myös olevansa riittävän iso hypätäkseen itse auton kyytiin. Citymaasturini peräkontti kun oli normaalia korkeamalla kuitenkin, joten olisin sen kyllä nostanut, mutta pomps-vaan se loikkasikin sinne eräänä päivänä itse.

Meillä on kahdet oman yhdistyksen VEPE-kokeet tänä kesänä, joista toiset olivat kesäkuun lopussa. Onnekkaasti saatiin kasaan ahkeria talkoolaisia sen verran, etten päätynyt mihinkään hommiin lauantain koepäivälle, poislukien aamun järjestelyjä, joten vein Novan mukanani seuraamaan kokeita. Siellä se vuorotellen hurmasi ihmisen toisen perään, hengaili koetta seuraillessa ja kävi välillä autossa nukkumassa päikkäreitä. Mutkaton seurakoira ja varsin reipas pentu, kun jaksoi ilman ihmeempiä häsläyksiä hengailla mukana koko päivän!

Reilun viikon päästä menen Novan kanssa Saarijärvelle Suomen Landseeryhdistyksen vuotuiselle VEPE-leirille, ja kyllä - ihan osallistumaan, eikä turisteiksi! Huikeaa, viime kerrasta on varmaan 6 vuotta, koska Elvis oli ehkä kaksi kun viimeksi olen leirille Röllin kanssa osallistunut. Toki turistina on tullut käytyä sen jälkeen parina viime vuonna, mutta kiva kun pääsee taas itse mukaan. Odotuksia ei juuri ole, katsotaan mitä kouluttajat keksivät tuollaiselle keskeneräiselle keskenkasvuiselle VEPE-koiran alulle.

Kesän leirit jäivät muutoin vain ajatuksen asteelle. Ohimennen harkitsin sekä GR:n että SNJ:n leirejä, mutta kun Nova vielä on sen verran pieni, en viitsinyt sen kanssa kuitenkaan lähteä useammaksi päiväksi leireilemään. Ehkä ensi vuonna sitten.

Ei tässä muuten kesän aikana ole koirajuttujen osalta sen ihmeempiä tapahtunut. Nova kävi turisteilemassa Laukaan kaikkien rotujen näyttelyssä sekä yhdessä mätsärissä, lisäksi uintia, ulkoilua ja sen semmoista, muut koulutukset kun ovat tauolla. Koirakoulu Taitavien Tassujen kaikille avoimissa häiriötreeneissä käytiin Novan kanssa kertaalleen, toivottavasti ehditään vielä elokuussa toistamiseen ennen kuin loppuvat. Elvis on puolestaan kevyesti aloitellut leppoisia eläkepäiviä, eikä ole VEPE-treeneissäkään tänä kesänä pyörähtänyt. Sen sijaan se tuntuu olevan tyytyväinen Janin kanssa lenkkeillessä ja ovat käyneet kopittelemassa frisbeetä hiekkamontuilla. Korvatulehdus on vaivannut Elvistä nyt heinäkuussa, mutta se näyttäisi nyt olevan parempaan päin onneksi!

Heinäkuun puolessa välissä Nova täytti 6 kk, joten tässä vielä "virallinen" puolivuotiskuva:

Nova 6 kk

Elviksen ja Lucan tutustumista

Meillä oli myös ensimmäistä kertaa ikinä koiravieras kylässä, mikä oli erityisesti Elviksen mielestä erijännää... Janin siskon koira, cavalier Luca, tuli mukaan sukulaisiin ja viipyi pari päivää. Nova ja Luca tulivat juttuun ilman kummempia mutkia, mitä nyt pientä häslinkiä oli alkuun. Elviksellä oli vähän enemmän sulateltavaa ja alkututustuminen hoidettiinkin yhteisellä kävelyllä, senkin jälkeen kotona oltiin aika valvotusti. Hyvin se silti meni, Luca oli Elviksen mieleen vaan turhan tungetteleva ja mielistelevä, joten välillä oli tarvetta puuttua liialliseen intoiluun. 

Kesälomatouhuihin lukeutui myös mm. retki Hitonhaudalle ja evästauko laavulla. Pojille oli omat eväät matkassa (kuivattuja kanafileitä), mutta Nova olisi mielellään ottanut kyllä maistiaiset laavulla grillatuista makkaroista. Kiva iltaretki oli kyllä ja Hitonhaudalla on komeat kalliomaisemat. Laavun edustalla huilatessa pojat osoittivat kuuluvansa mustatassujen klaaniin... 

Treeniä, treeniä

Elämä alkaa asettumaan taas normaaliksi, Röllin poismenon jälkeen. Paitsi, että se oli meille ihmisille kova paikka, niin myös Elvis oli alkuun hieman hämillään ja mm. ihmetteli kun yhtäkkiä saikin ensimmäisenä ruokakupin ja ensimmäisenä lähteä ulko-ovesta. Sen sijaan Nova ei suuremmin reagoinut, toisaalta se nyt ei kovin montaa kuukautta ole ehtinyt tätä laumaelämää kokemaankaan. Positiivisena puolena, Elvis ja Nova ovat nyt paremmin tottuneet toisiinsa. Tätä nykyä nukutaan välillä vierekkän (paitsi silloin, kun Elvistä ahdistaa Novan lähentely ja se hakee omaa tilaa), leikitään yhdessä ja sen semmoista. Ulkoilut suoritetaan vielä erikseen, mutta harjoitellaan jo sitäkin yhdessä.

Pentukurssit on nyt kursseiltu, sekä oman yhdistyksen että Haukkuvaaran. Hurjasti ollaan opittu perusasioita ja häiriönsietoa Novan kanssa, nyt vaan kuumeisesti toivotaan jatkokurssia jotta päästään jatkamaan harjoittelua. Tunnustan tässä kohtaa sen, että vaikka tottisteluja voi hyvinkin treenata kotona, niin laiskana minua auttaa se, että on jotkut treenit mihin niitä mennään tekemään ja sen lisäksi sitten harjoitellaan kotona. Siis harjoitellaan ahkerasti, aina välillä, kun ehditään ja muistetaan. Haukkuvaarasta vähän lupailivat kesälle vielä jatkokurssia, katsotaan ilmeistyisikö semmoinen vai täytyykö lomailla ja jatkaa elokuussa. Intoa toisaalta olisi nyt, ennen kuin Novan murkkuikä alkaa kolkuttelemaan ovella loppuvuodesta.

Keskiviikkona kävin Novan kanssa myös ensimmäistä kertaa pyörähtämässä noutoharjoituksissa, kun vihdoin osui sellainen keskiviikko ettei siinä ollut jo kaikkea muuta menoa sovittuna. Totesin, että kävin varmaan viimeksi yli 10 vuotta sitten Röllin kanssa ja nekin treenit olivat pääasiassa Janin ja Röllin treenejä - mitä nyt muutaman kerran roikuin mukana. Saatiin hyviä vinkkejä damiharjoitteluun, lähinnä luovutukseen ja hakuruudun perusteiden opettamiseksi. Niitäpä voikin harjoitella lisää kotona (ha-haa, tässä tulee taas se oma aktiivisuus...), mutta itseasiassa meidän täytyy ensin tehdä damihankintoja. Ne vähät mitä vielä on, ovat aika kuluneita ja kärsineitä vuosien varrella, joten ei ole kyllä pahasta investoida jokuseen uuteen damiin.

Riistaan tutustumista olisi ollut keskiviikkona ohjelmassa, mutta valitettavasti riistaa ei oltukaan saatu paikalle. Tosin eipä hätää, torstain pentukurssilla sitä puolestaan oli. Novalle kelpasi varis, lokki kuin sorsakin - ei niissä ollut mitään sen ihmeellisempää. Yksi varis löytyy kotoakin kyllä, sekä kasvattajalta mukaan saadut hanhen siivet, eli riista ei nyt ihan vierasta ollut ennen treenejäkään.

Huomenna jos sitten vähän VEPE-treeniä vaihteeksi. Uintiopettelu on vielä vähän vaiheessa, mutta eiköhän me jotain perusteita pystytä siitä huolimatta harjoittelemaan. Onneksi vedetkin alkaa olla sen verran lämpimiä, että tarkenee itse kahlata. Täytyy muistaa pitää Novan harjoitukset riittävän helppoina ja hauskoina. Vaikkakin opetellaan koko ajan uusia asioita, niin pääasia että se on kivaa!

Rölli on poissa.

Röllin krooninen sairastelu paheni akuutisti eilen illalla. Kun minä lähdin työpäivän jälkeen vetämään treenejä ja Jani pelaamaan frisbeegolfia, jäi kotiin vielä ihan normaali, pirteä Rölli. Kun palasin kotiin oli vastassa uupunut, voimaton ja apaattinen koira. Hyvin pian matka suuntautui päivystävälle eläinklinikalle, pahinta peläten. Rölli tutkittiin ja todettiin, ettei enää olisi muuta tehtävissä kuin yrittää helpottaa oloa vahvoin kipulääkkein. Paranemisennustetta ei ollut. Päätimme Janin kanssa, että nyt on Röllin aika päästä pois.

Kiitos kaikista näistä vuosista rakas ystävä, suru on suuri.

Kootut kuulumiset

"Ollaanko kavereita?"

Viime viikkoina ei juuri ole tullut kirjoiteltua, joten tässä vähän tiivistettynä kuulumisia. Nova kasvaa ihan silmissä - olenkin sanonut, että joka kerta kun se menee nukkumaan se herää isompana. Joku käy ihan taatusti venyttämässä sen jalkoja sen nukkuessa... Pentuaitauksesta ollaan suunnilleen luovuttu ja Nova alkaa mennä ihan sovussa isojen kanssa. Ainoastaan Elviksen ja Novan riekkumista tarvitsee vielä hillitä, ettei mene ihan liian rajuksi, mutta hyvin on Elviskin tottunut eikä nyt esim. yritä lähteä jahtaamaan jos Nova saa sisällä juoksuhepulin. Sisäsiisteyskin alkaa olla jo aika hyvällä mallilla, yöt ovat meneet ilman tarpeiden tekoa jo varmaan kuukauden päivät eikä päivisinkään enää ole papereita kuin työpäivien ajan. Mitä nyt muutaman kerran on joutunut moppaamaan jonkun pikkuvahingon joka on ollut lähinnä ilopissaa tai "jännäpissaa" kun on riehut Elviksen kanssa meinanneet mennä vähän yli.

Vappuviikko oltiin Janin kanssa molemmat kunnon flunssassa, niin että Vapun juhlinta oli sohvalla nukkumista ja koirien aktivointi oli aika minimissään kun hiki nousi pintaan jo niitä pihalla käyttäessä. Isot osaavat aika hyvin ottaa rennosti muutaman päivän vaikka aktivointi jäisikin vähiin ja positiivisesti myös Nova otti mallia ja tyytyi luiden syöntiin ja leluilla leikkimiseen, kun ei paljon muuta tekemistä ollut tarjolla. 

Taudin hellittäessä viikonloppua kohti oli Nova sitten mukana meidän VEPE-kauden aloituksessa, joka on yleensä ollut tavaroiden kasausta ja samalla kuivatreeniä pellolla. Siellä käytiin Novan kanssa kokeilemassa kumiveneessä istumista, käytiin tutkimassa maalitolppia ja kuljettelemassa vähän köyttä ja poijua. Reipas pikkukaveri, hyvin se siinä meni isompien seassa. Eilen oli sitten ensimmäiset ihan vesitreenit ja kävin Novan kanssa alkeiskurssilla tekemässä vähän oman tason mukaan perusjuttuja. Ensin käytiin yhdessä veneajelulla, joka sujui tosi rennosti, joten toinen veneajelu tehtiin sitten niin, että Nova lähtikin Jaanan ja Aijan matkaan veneilemään juustopurkin kanssa kun minä jäin rantaan. Tarkkaavaisesti se jäi katsomaan, mutta ihan rauhassa pysytteli kun Jaana samalla jutteli mukavia ja syötti juustoa (joka oli ilmeisen herkkua). Lopuksi Nova kävi pelastusliivien kanssa uimassa rannassa pari pikkukieppiä - kiitos Kirsille avusta. Muuta ei tehty, ottaen huomioon ettei Novalla ole sen enempää uintikokemustakaan vielä. 

Pentukursseiltu ollaan edelleen reippaasti ja paikoin vähän edistyttykin. Kontaktia tarjoaa hyvin, istuminen sujuu ja viime viikolla myös paikalla olon harjoittelu sujui tosi hyvin! Sen sijaan häiriöiden sieto on edelleen vaikeaa, jos muut tulee turhan lähelle tai kentällä on leluja tai muita jänniä esineitä. Tätä kehoitettiinkin treenaamaan, siis esineiden pujottelua eli t.s. luopumista. Siinä taitaa vielä riittääkin treenattavaa...

Röllin oireilleet nenävaivat on saatu taas paremmalle mallille, sille tarkistettiin lääkitystä huhtikuun lopulla. Nyt taas sen olo on pirteämpi, se saa levättyä ja liikkuu rauhallisia köpöttelylenkkejä. Fyssarilta saatiin jumppaohjeita, kun takapään voima alkaa vähän jo heikkenemään, toivottavasti sillä saadaan vielä pidettyä liikuntakykyä yllä. Vähän kerrallaan mennään Röllin kanssa eteenpäin, niin kauan kuin mieli on iloinen, olo kivuton ja liikuntakykyä riittää. On tuossa vanhuksessa puolensa, vaikka sillä vähän vaivaa alkaa olemaan. Elviksenkin lenkkeilyvauhti alkaa vähän hyytyä, mutta se taitaakin olla ainoa asia muutaman harmaantuneen karvan lisäksi mistä siitä näkee, että alkaa sekin jo ikääntyä. 

Pentukursseilua

Novan kanssa ollaan nyt panostettu uusien asioiden opettelemiseen, ihan käskystä toimimiseen tuollaisen yleisen elämään opettelun ohella. Aloitettiin viime viikolla (tai itse asiassa minä aloitin jo edellisellä teoriatunnin muodossa) Koirakeskus Haukkuvaaran pentukurssi ja ihan kuin siinä ei olisi jo tekemistä, niin tällä viikolla lähdettiin mukaan myös "oman yhdistyksen" (eli Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen) pentukurssille. Molemmissa pääpaino on jokseenkin samoissa jutuissa, mutta myös eroavaisuuksia on vähän, eli eipä se haittaa käydä kahta kurssia. Miinuspuoli on kyllä peräkkäiset treenipäivät, nähtäväksi jää miten Nova jaksaa keskittyä.

Röllille opetettiin aikanaan pentuna kaikki perusjutut - istuminen, maahanmeno, yms - oikeastaan heti kun se kotiutui. Elviksen kanssa taas kävi niin, että se nokkelana opetteli arjessa Röllin tekemisistä ja jossain vaiheessa hoksattiin, että se osaa mm. maahanmenon käskystä vaikkei sitä ole kukaan opettanut. Nova osaa istua. Lähinnä siksi, että meillä pitää istua ruokakupille, ulko-ovelle, ennen kuin saa tulla pois aitauksesta, jne. 

Paljon muuta ei vielä ollakaan opeteltu, kuin istumista ja malttia. Oli suorastaan hassua kun perjantaina Haukkuvaarassa piti opetella maahanmeno ja Nova oli ainoa kurssilainen joka sitä vielä ei ollut harjoitellut. Eipä siinä toisaalta mitään, kouluttaja tuntui olevan tyytyväinen myös kun sai jollekin opettaa maahanmenon ihan alusta. Nova opettelee nyt sitten maahanmenon suoraan seisomasta, eikä istumisen kautta. Se saattaa jopa olla ihan hyvä keino, nyt muutaman harjoittelukerran jälkeen se alkaa sitä jo tarjoamaan. Istumisen kautta meidän isotkin ovat sen aikanaan opetelleet, mutta mikäs siinä Novan kanssa kokeilla erilaisia koulutustapoja. Jos vaikka löytyisi paremmat niksit. :D

Kontaktia ja luoksetuloa on harjoiteltu istumisen lisäksi ja arvokkain juttu noilla kursseilla on kuitenkin se häiriö. Ensimmäisellä kerralla ehdottomasti suurin ärsyke oli koirien sijasta muut ohjaajat, kun ne alkoivat liikkumaan, hillumaan ja ääntelemään. Noutajien kurssilla oli vähäeleisempää menoa, joten siellä keskittyminenkin oli parempaa, mutta ollaan onneksi edistytty myös vähän toimimaan siellä Haukkuvaaran hallissa. Hallissa häiriöt ovat jotenkin suurempia, en tiedä voiko se sitten johtua osittain siitä, että käytiin jokunen viikko sitten siellä pentuleikkikoulussa jossa pääsi riekkumaan muiden pentujen kanssa. Olisiko siitä jäänyt sitten vielä mielikuva, että täällä pääsee riehumaan, eikä niinkään tehdä hommia. Vaan eiköhän sekin siitä tasoitu muutaman kurssikerran jälkeen. 

Ensi viikolla on Vappu eikä kumpaakaan kurssia ole. Mitäs me silloin keksitään?

Maalaispentu kaupungilla

Satamassa tuulee, taustalla laivoja

Kävinpä Novan kanssa ensimmäistä kertaa ulkoilemassa "ihmisten ilmoilla", ihan kahdestaan.  Me kun asutaan maaseututaajamassa, jossa jännin juttu on lähinnä kerran tunnissa kulkeva linja-auto (ja lehmä tai hevonen), niin kaupungissa oli paljon enemmän ihmeteltävää. Oli laivaa, polkupyörää, skeittilautaa, lenkkeilijää, autoja jos jonkinmoisia, juna, paljon ihmisiä ja jokunen koira. Hurautin auton parkkiin satamaan (kyllä, Jyväskylässäkin on satama, vaikka sisämaassa ollaankin) ja lähdimme siitä kiertämään lähemmäksi keskustaa.

Pulu! Sen olisin halunnut pyydystää!

Ensin ihmeteltiin rantaa pitkin kulkevalla kävelytiellä laivoja, ohi suhahtelevia polkupyöriä ja lenkkeilijöitä sekä osuipa matkan varrelle muutama iso koirakin. Lokkien bongailu oli myös Novan mielestä kivaa. Minua huvitti lähinnä sataman parkkipaikalla hihkuva koiranulkoiluttaja joka meidän mennessään (jonkin matkan päästä) ohi hihkui äänekkäästi toiselle koiranulkoiluttajalle "Katso pentu, miten söpö!" ja "Voooooooi, katso miten se tepsuttaa menemään!". Ei sillä, onhan se söpö ja hassun näköinen kun se tepsuttaa menemään ja mm. jahtailee tuulessa pyöriviä lehtiä.

Kaupungin puoleisessa päässä mentiin sitten "tuubin" (eli ylikulkutunnelin, putken) läpi keskustan puolelle. Kohdattiinpa tuubissa tuttujakin, sillä lansu-nöffiporukkaa olikin sattumalta samaan aikaan ja samalla reitillä yhteiskävelyllä. Yksi lähempää tuttavuutta tekevä musta nöffinmörrikkä oli vähän pelottava, mutta kun muita sai tuumailla parin metrin etäisyydellä, ei niissä sitten mitään jännää ollut. Nähtiinpä tuttujakin! 

Tuubin toisessa päässä käytiin ihmettelemässä ritilän päällä olevaa tasannetta ja mentiin sitten polkupyöräramppia alas. Ei lähdetty kokeilemaan läpinäkyviä ritilärappusia, kun ei Nova ole edes tavallisia portaita vielä kulkenut. Suunta Matkakeskusta kohti, toiveena bongailla myös junia. Matkalla oli kaikenmoista kaupungin normaalia roskaa, tupakantumppeja sun muuta, maassa mutta positiivista kyllä, ei Nova niitä yrittänyt popsia. Ehkä se kaupunkiulkoilu oli riittävän jännää, ettei ehtinyt sellaiseen kiinnittää huomiota. Ei se kyllä juuri stressaantuneelta vaikuttanut, vaan aika reippaasti kulki vierellä ja edessä normaaliin tapaansa.

Matkakeskuksen edustalla oli paljon ihmisiä, takseja ja kävipä tuuri eli juuri osui myös asemalle tuleva juna. Istuuduttiin penkille laiturille odottamaan junan lähtöä, mikä herätti Novassa uteliasta mielenkiintoa. Junan lähdettyä käytiin vielä kääntymässä Matkakeskuksessa sisällä ja liukuportaita pitkin ylös (sylissä toki, ettei sentään tassukarvoja tai muuta jäisi liukuportaisiin jumiin). Matkakeskuksesta kuljettiin toisen "tuubin" läpi takaisin sataman puolelle ohikulkutietä ja reippailtiin takaisin autolle. Kaupunkiseikkailuun kului kokonaisuudessaan noin tunti - matka ei ollut huiman pitkä, mutta sen sijaan kaikkea jännää oli niin paljon ihmeteltäväksi, että siihen sitä aikaa kuluikin. Vaan olipa ihan mukava kaupunkireippailu - nyt täällä makoilee yksi aika väsähtänyt pentukoira.

Takseja, ihmisiä, vilinää...

Taustalla juna

Junan ihmettelyä

Seniori-juniori lenkkeilyä

Melkein onnistuu yhdellä kädellä...

Hihnakävelyn opettelu on ollut jossain määrin viime aikoina ajankohtaista ja olen havainnut, että se sujuu itse asiassa helpommin jos lähtee liikkeelle yhdessä Röllin ja Novan kanssa. Yksinään Nova kulkee ihmetellen koko maailmaa - milloin se pinkaisee suuntaan tai toiseen, milloin pyydystää tuulessa lentäviä lehtiä tai keräilee suuhunsa käpyjä tai keppejä, milloin se kiipeilee kantojen päälle... Mutta jos Rölli on matkassa, niin ainakin suunta on eteenpäin.

Lisäksi Rölli on kyllä loistava lenkkikaveri, koska Novan pomppiessa hihnassa Rölli jatkaa vain matkaa tyynen rauhallisesti eikä lainkaan provosoidu siitä. Eikä se juuri reagoi vastaantulijoihin, ääniin, pihoista haukkuviin koiriin tai mihinkään muuhunkaan mikä sen kaksitoistavuotisen elon aikana on jo todettu ihan normaaliksi. On suhteellisen helppoa kulkea kahden kanssa, kun toinen kulkee tasaisen varmasti eteenpäin. Pappakoiran lenkkeilytahtikin on pennulle vielä aika sopiva, eivätkä lenkitkään ole silloin hurjan pitkiä. Jää sitten aikaa sille ympäristön nuuskuttelulle ja maistelullekin. Pystyn kuvittelemaan varsin hyvin, että yhdistelmä Elvis & Nova olisi kaikkea muuta kuin...

Kantokiipelijä vauhdissa

Novalla on kieltämättä ihan omia hassuja tapoja ulkona, kuten tuo kantojen päälle kiipeäminen. Ihan alusta asti se on sitä harrastanut ja koska meidän lähimetsän (jota myös "pikkumetsäksi" kutsutaan, lähtee ihan tuosta postilaatikon nurkalta ja sinne yleensä tarpeet toimitetaan) polun varrella on kantoja varmaan kuusi kappaletta, saattaa Nova yhden pihalla käynnin yhteydessä kiivetä vuorotellen jokaisen päälle. Kaverini ehdottikin, että jos se on ollut edellisessä elämässään orava.

Keppejä ja oksia Nova kantaa myös innoissaan, usein ihan ulko-ovelle asti. Niitä onkin ovenpielessä jo pieni kasa. Ehkä jos se jatkaa tätä tapaa, meillä on jossain vaiheessa kätevästi takkapuut valmiina. Tosin viimeisin hitti on kyllä ollut kävyt, nyt kun lumi alkaa pääosin olla sulanut. Käpyjä siellä, käpyjä täällä, harmi kun suuhun menee vain yksi kerrallaan. Toki sen voi sitten vaihtaa toiseen tai vaikka heitellä ja jahdata sitä.

Ota siinä sitten yhteiskuvaa, kun toista kutittaa...

Alusta asti Nova on myös pyrkinyt taluttamaan itse itseään eli käytännössä se nappaa hihnan suuhun, yleensä hyvin läheltä pantaa (etenkin jos hihna on kiinni pannan puolikuristavassa lenkissä) ja sitten kuljetaan välillä pitkiäkin matkoja hihna suussa. En ole siitä viitsinyt kieltääkään, koska ei se sitä kisko, kunhan kantaa. Jos hihna kiristyy, niin kääntyy koko naama eikä hihna siltikään putoa suusta. Toimii vähän niin kuin kuonopanta kerrassaan. 

Tällä viikolla olisi tarkoitus aloitella perusjuttujen opettelua pentukurssilla, käytännössä siis ihan perustottelevaisuutta, hallintaa ja häiriönsietoa. Ensimmäinen kurssikerta on edessä perjantaina, katsotaan jos saataisiin Jani värvättyä mukaan kameran kanssa niin saataisiin kuvatodisteitakin.

Mahavaivoja ja muita vaivoja, isolla ja pienellä

Kuluneen viikon aikana on sitten siivottu jätöksiä ihan urakalla ja pyöritetty pyykkikoneessa makuualustoja. Ensin Rölli oli kuralla viime sunnuntaina - on kaikkea muuta kuin kivaa herätä siihen, että makuuhuoneessa haisee kakka ja syyllinen ei suinkaan ole pennun tekemä pieni läjä vaan aikuisen koiran jättimäinen sellainen. Siitä selvittiin onneksi sunnuntaina sen suuremmitta kommelluksitta. Mutta, jotta elämä ei olisi ihan näin huoletonta meni puolestaan Nova kuralle alkuviikosta alkaneen matolääkekuurin aikana. Syytä tässä on pohdittu, että onko se matolääkkeessä vai samassa "pöpössä" joka aiheutti Röllin mahavaivat...

Nova-parka siis oksenteli ja ripuloi keskiviikkona aamuyöstä melkein tunnin ajan ja oli sen jälkeen aikalailla surkean ja väsyneen oloinen. Nukuinkin lopun aamuyöstä sen kanssa olohuoneen lattialla patjalla, koska siinä sitä oli helpompi valvoa ja mahdolliset sotkut olisi ollut helpompi siivota. Silmät ristissä lähdettiin aamulla töihin (voi kun olisikin vielä etätyömahdollisuus, niin kuin vanhoissa hommissa oli...) ja kävin ruokatunnilla tarkistamassa tilanteen. Käytännössä siis siivoamassa parit kurakakat, mutta ilokseni vastassa oli jo paljon pirteämpi pentu kuin aamulla.

Eläinklinikalta ohjeistettiin keskeyttämään madotus, hoitamaan ripulia ja soittemaan vointia, varsinkin jos se ei parane. Keskiviikon Nova sai vettä ja riisinkeitinvettä, torstaina sitten riisiä ja raejuustoa. Onneksi oksentelua ei esiintynyt sitten enää ja ripulikin väheni aika nopeasti. Tänään aamusta ilmestyi ensimmäinen kiinteä pökäle (tähän taas se hullunkurinen iloitse kakasta -ilme, kts. blogin aikaisempi kakkajuttu) ja Novakin on saanut nyt riisi-raejuustodieettinsä lisäksi jo vähän nappulaa. Vointi sillä on jo melkoisen normaali, eloisa ja pomppiva itsensä. Tosin kiitos dieetin, se on nyt aika hoikka kaiken kaikkiaan.

Tämän lisäksi pitää tietysti osua samaan saumaan muutakin vaivaa, eli Röllin nenä on oireillut eilen ja tänään oltua pitkään taas paljon parempi. Röllillä on todennäköisesti nenässä kasvain, sitä on lähes kaksi vuotta sitten tutkittu pidemmän kaavan mukaan ja sen jälkeen hoidettu oireita - käytännössä satunnaista nenäverenvuotoa - koska päätettiin ettei lähdetä yli kymmenenvuotiasta koiraa tähystämään eikä leikkaamaan enää. Lisäksi nenäoperaatiot ovat muutenkin vaativia, joten riskit olisivat isot muutenkin kuin vain korkea ikä huomioiden. Pääsääntöisesti sen olo on ollut hyvä ja pirteä, eikä nenäkään ole pahasti vaivannut. On voinut elellä ihan normaaleja vanhan koiran eläkepäivä syöden, nukkuen ja ulkoillen. Tänä vuonna ollaan vähän jouduttu lisäämään lääkitystä ja nyt mennään vointia seuraillen eteenpäin.

Vähän huolia näin pääsiäispyhien ajaksi. Toisaalta, onpahan aikaa olla koirien kanssa kotona ja seurailla itse kunkin vointia.

Uintiharjoittelua

Rölli ja Elvis ovat näin talviaikaan tasaisen epäsäännöllisesti käyneet uimassa sisäuimalassa KoiraSportilla. Tosin vartin yhtäjaksoinen uinti on jo sen verran rankkaa, että Rölli on enää harvemmin ollut matkassa mukana. Elviksen käydessä viimeksi pari viikkoa sitten, kyselin samalla että minkäs ikäisen pennun voi tuoda uimaan - 9 viikkoisen. Joten varasinkin sitten ajan Novalle ja Elvikselle, joka sai käyttää loppuajan puolen tunnin vuorosta.

Novan uinti alkaa sujua

Nova sai uida ensimmäisenä, Elviksen odotellessa autossa sen aikaa. Pesupaikka ja suihku oli inhottava, rampille kiipeäminen sen sijaan jännää. Altaaseen laskeva ramppi taas ei ollut Novan mieleen, joten Ansku joutui vähän avustamaan alkuun. Pelastusliivit päällä Nova lähti reippaasti polskuttelemaan Anskun avustamana ja parin kierroksen jälkeen ei enää paljon apuja tarvinnut. Tosi nopeasti tuntui keksivän uintitekniikan, toki varmasti kelluttavista liiveistä oli tässä iso apu. Ensikosketukset uintiin on nyt otettu, varsin reippaasti ja ilman sen ihmeempiä epäröintejä.

Elviksen uintitekniikka on kehittynyt huimasti viime vuosina, varmasti paljolti KoiraSportilla uinnin ansiosta. Se tuntuu uivan tasaisemmin ja varmemmin, kuin mitä VEPE-treeneissä. Tähän varmaan suuri syy on se, ettei sisäaltaassa nouse kierrokset niin koville kuin mitä treeneissä. Lisäksi selvästi Elviksellekin liivien käyttäminen uidessa vaikuttaa aika paljon, se ei hätiköi ollenkaan niin paljon kuin uidessaan ilman niitä ja sen uintiasento pysyy paljon parempana.

Ansku kirittää vauhtia

Elvis ei enää tarvitse uittajaa altaassa, vaan sen voi sujuvasti uittaa altaan ulkopuolelta. Sujuu sekä hihnassa, että ilman kunhan suurin alkuinto on saatu purettua. Vesileluista ylivoimaisesti parhaaksi on osoittautunut muovinen oranssi patukkadami, josta Elvis ei millään malttaisi päästää irti. Tosin ei ihan kauheasti yllätä, aika monta vuotta sen kanssa on irroituksesta saanut vääntääkin... Hassua on, että ostin tarkoituksella viikko sitten pari kappaletta lisää samanlaisia - vaan eivätpä ne olekaan yhtä kivoja! Kun heitettiin alkuperäistä damia, lähti Elvis vesi roiskuen perään ja kun heitettiin uutta, se jäikin miettimään, että viitsisikös tuota hakea, kun se toinenkin on tuossa... Täytyy varmaan ensi kerralla jättää se vanha matkasta ja ottaa vain niitä uusia kaksin kappalein.

Epäkiitollisia nämä hallien valaistukset yleensä, mutta jokunen kohtuullisen onnistunut otos saatiin kuitenkin molempien uintipätkistä. Elviksestä jopa muutama pomppu ja sukelluskin, kun onnistuin räpsäisemään kuvan juuri oikealla hetkellä.Gallerissa tarjolla enemmän kuvatodisteita.

Kakkajuttuja

Pennut haisevat pissalle ja kakalle, puhukoot kuinka moni tahansa ihanasta pennun tuoksusta. Pentuaika on pissan ja kakan siivousta, toki muun touhuilun oheella. Kun muistaa suhtautua humoristisesti, ei se pissa-kakkatouhu edes tunnu niin ärsyttävältä, kuin voisi kuvitella. Itse asiassa Nova osaa yllättävänkin hyvin tehdä tarpeensa ulos, mutta tässä asiassa ollaan päätetty olla vielä stressaamatta kun täysin sisäsiisteyttä se ei kuitenkaan voi vielä oppia kun työpäivä on vain liian pitkä aika pidättelyyn. Lisäksi meillä on edelleen puoli metriä lunta takapihalla ja etupiha jäätiköllä, puhumattakaan aamun -12 asteen pakkasesta, eli jatkuva ulkona ravaaminen on vielä aika vaivalloista. Eli antaa tehdä paperille osan tarpeistaan ja kehutaan kaikkea tuotosta mikä ulos tulee.

Hämmentävää oli huomata ensimmäisen "yksinoloviikon" (t.s. siis työviikon) jälkeen miten ilahtuneeksi voikin tulla siitä, että kotiin tultua siellä haisee kakka. Käsittämätöntä, eikö? Syy on kuitenkin ihan yksinkertainen - kakan haju kertoo sen, että kikkareet onkin vielä siellä lattialla eikä niitä ole enää syöty. Yök. Ja jee! Kaava toistuu päivästä toiseen ja haju ilahduttaa vielä, joskin huomattavasti vähemmän kuin alussa - myös varmasti siksi, ettei kakansyöntiä ole onneksi nyt esiintynyt enää.

En muista milloin olisin viimeksi mopannut lattioita näin ahkeraan, vaikkakin moppaan muutaman kerran päivässä vain neliön kokoisia alueita.Tai tuulettanut makuuhuonetta kerran vuorokaudessa. Joskus kaksikin.

Spontaanisti päädyin myös kehumaan Rölliä pihalle kakkaamisesta, vaikka se on ihan sujuvasti sen kyllä taitanut jo viimeiset kaksitoista vuotta.

Olen päätynyt keräilemään työpaikan kahvipaikalta aina aamulla edellisen päivän Keskisuomalaiset kotiin uusiokäytettäviksi. Helpompi vaihtoehto olisi tietysti ollut tilata jokin kokeilupätkä jostain sanomalehdestä. Työkavereilta saatiin onneksi myös läjä sanomalehtiä. Maaseudun Tulevaisuuden imukyky on muuten hyvä!

Hassua, että Nova(kin) osaa ihan itse mennä polulta pusikkoon pyllistelemään tarpeilleen eikä kyykkää hädän tullen keskelle polkua. Kukahan sille sen on opettanut?

Apua, se kasvaa!

Kyllä, ihan oikeasti - minä olen jo reilun viikon jälkeen aavistuksen harmistunut, että meidän Nova-pikkupallero ei ole enää yhtä pallero kuin viime viikolla. Se ihan selvästi venähtää ja ruoka-annostakin tarvitsi kasvattaa. Eikö pallerovaihe voisi mitenkään kestää vähän kauemmin kuin muutaman hassun viikon? Ehdotin tosin pennun kutsumanimeksikin jossain välissä (puoliksi vitsinä, toki) "Pallero" -nimeä, mutta se ei kuulemma olisi ollut kovinkaan uskottava kun vajaat 40 kg tulee paikalle puskat rytisten kun huutelen metsän laidassa "Paaa-llee-rooo!".

Novan kasvaessa yritän oikein kovasti suhtautua rennosti sen ruokintaan ja kasvuvauhtiin. Lupaan, ainakin yrittää kovasti. Röllillä aikanaan oli ongelmia siinä vaiheessa, kun se piti vaihtaa penturuoalta aikuisruokaan ja itselleni on jäänyt se fiilis, että sen on täytynyt vaikuttaa sen kasvuun. Käytännössähän oli useampikin ruoka, jotka Röllille eivät sopineet ja enemmän tuntui tulevan ulos, kuin meni sisään. Aikamoinen ruokarumba kaiken kaikkiaan. Novalla ei tällaisia oireita ole kyllä vielä lainkaan ollut, mutta pääni sisäiset kauhukuvat näköjään muistuvat mieleen. Jospa siis nyt kiltisti seuraillaan kasvattajan ruokintaohjeita ja pennun kasvua ja yritetään olla stressaamatta asiasta.

Olisin halunnut verrata Novan kasvuvauhtia Röllin kasvuvauhtiin, mutta eipä tainnut olla Röllin pentuajan painoa missään tallessa. Sen sijaan löysin Röllin seisomiskuvia pentuajalta ja kauhistelin, kuinka se parissa viikossa aina oli venähtänyt hurjasti. Kääk, siis meidän Nova-pallerokin kasvaa pakosti vähintään samaa vauhtia! Kohta se ei enää ole pallero, vaan pitkäjalkainen naruhäntä.

Nautitaan nyt kuitenkin pallerovaiheesta niin kauan kuin sitä kestää. Ei se enää montaa viikkoa mahdu kainaloon näin blogiakaan kirjoitellessa.

Blogin oikolukija hommissa

Yksin, kaksin ja kolmin

Yksi ensimmäisiä opeteltavia asioita ainakin näin työssäkäyvälle on yksinolo. Itse olen lomaillut kuluvan viikon, juurikin jotta alku sujuisi hieman helpommin, mutta työt kutsuvat taas ensi viikolla joten yksinoloa on odotettavissa. Tai no, kolminoloa lähinnä. Nyt on kuitenkin harjoiteltu pitkin viikkoa useammalla eri kokoonpanolla. On ollut kaikki koirat kotona, meidän käydessä kauppa-asioilla. Nova on joutunut olemaan pieniä pätkiä ypöyksin, kun olen ulkoiluttanut isoja - vaihtelevalla menestyksellä, ks. edellinen postaus... Elvis pääsi keskiviikkoiltana uimaan KoiraSporttiin, jolloin Rölli ja Nova jäivät kotiin keskenään. Tänään puolestaan oli Röllin vuoro lähteä liikenteeseen ilman muita, nautiskelemaan vesijuoksualtaasta ja käsittelystä fysioterapeutin luona, joten Elvis jäi puolestaan Novan kanssa kotiin.

Kaikista yhtälöistä haastavin tuntuu olevan ihan yksikseen olo. Vaikka kuinka olen yrittänyt viedä isoja ulos silloin, kun Nova nukkuu, tuntuu se havahtuvan viimeistään kun ulko-ovi käy. Takaisin tullessa ovelle kuuluu protestoiva kimakka haukahtelu, tosin onneksi sen määrä tuntuu vähenevän päivästä toiseen. Eihän sitä tarvitse heti oppiakaan, mutta en muista Röllin tai Elviksen olleen yhtä äänekkäitä tuossa vaiheessa. Myönnettäköön kyllä sekin, ettei Elvis paljoakaan ole ollut ihan yksikseen pentuna.

Yksinolon opettelua on hauskempaakin kyllä, kuten se, että Nova pääsi eilen Pentuleikkikouluun Haukkuvaarassa. Muiden pentujen kanssa remuaminen oli selvästi varsin mukavaa ja tunnin touhuilun jälkeen oli kyydissä melkein pystyyn nukahtava pentu. Kotona se nukkuikin koko illan, heräten noin vartin ennen iltaruokaa ja syönnin jälkeen jatkoi uniaan. Samalla reissulla harjoiteltiin autoilua, ensimmäistä kertaa peräkontin koirahäkissä. Kotimatka viime lauantaina meni etupenkin jalkotilassa, mutta jatkossa olisi tarkoitus matkustaa siellä, missä isotkin. Päivällä kuivaharjoiteltiin pihassa olevalla autolla, eikä Nova tuntunut olevan kovinkaan ymmällään koirahäkissä olosta - edes kun jätin sen sinne hetkeksi itsekseen. Yllättävän hyvin sujuikin tuo autoilu, menomatkalla vain parin pienen inahduksen säestämänä, kotimatka nyt menee jo puhtaasti väsymyksen piikkiin.

Kolmen koiran (ja yhden pentuaitauksen) pyörittely tuntuu välillä suuremmaltakin logistiikalta, mutta eiköhän se tästä vähitellen sutjaannu. Viimeistään kun ensi viikolla koittaa myös paluu arkeen.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Ei meille pitänyt tulla kolmatta koiraa, ei niin kauan kuin Rölli ja Elvis keskuudessamme vielä viihtyvät. Harrastuskipinä on kuitenkin kytenyt jo vuosia ja enemmän tai vähemmän satunnaisesti olen seuraillut kultsupentueita ja tutkaillut kasvattajia miettien, että mistä se seuraava harrastuskoira tulisi. Sitten joskus. Loppusyksystä päädyin kuitenkin Tuuli Söderlundin Rushes -kennelin sivuille ja löysin jotain mieluisaa, mitä en mielestänyt ollut vielä löytänyt muualta. Lisäksi siellä oli kivan tuntuinen pentue suunnitteilla joskus tulevaisuudessa. Pari päivää maltoin sulatella ajatuksiani ennen kuin päätin kirjoittaa Tuulille sähköpostia, esittäytyä, kysellä lisää ja kertoa että en ole lainkaan varma olisiko meille vielä pentua tulossa, mutta ehkä... Jälkikäteen ajatellen nyt on olo vähän kuin Tove Janssonin Muumi-satukirjassa: "Vaan kuinkas sitten kävikään?".

Viime lauantaina, maaliskuun 7. päivä ajelimme siis Marttilaan, melkein Turkuun asti, hakemaan kotiin uuden perheenjäsenen. Pikkumies on viralliselta nimeltään Rushes Next Love, jonka kutsumanimeksi valikoitui "Nova". Uskokaa pois, kutsumanimivaihtoehtoja käytiin läpi tätä ennen kolmen viikon ajan kymmenittäin, ennen kuin Nova alkoi kuulostamaan omaan korvaan sopivalta.

Nyt kolmen koiran yhteiseloa vielä opetellaan, perheessämmehän on ennestään 12-vuotias kultainennoutaja uros "Rölli" (Golden Cub Love Me Do) sekä 8-vuotias saksanpaimenkoira uros "Elvis" (Falcogon Scorpio). Enemmän meistä löydät blogin muista osioista, joten jääköön pidemmät esittelyt nyt välistä. Novan vastaanotto oli suunnilleen niin kuin osasin odottaakin - Rölli kävi haistelemassa pennun, tuntui toteavan, että "Aha. Taas tuommoinen." eikä välittänyt sen kummempia. Elvis puolestaan enemmän hämmentyneenä ja itselleen tyypillisen yli-innokkaansa, ei oikein tiedä vieläkään miten pentuun pitäisi suhtautua, tosin parin päivän jälkeen se tuntui jo keksivän, että toinen on pieni ja käy nyt tilaisuuden tullen aina nuuhkimassa ja nuolemassa Novan aikalailla märäksi. Novan turvallisuuden vuoksi käytössä on pentuaitaus, eivätkä Nova ja Elvis pääse vielä riekkumaan keskenään ettei kävisi huonosti Elviksen epähuomiossa tönäistessä, tassulla huitaistessa tai leikin tuoksinnassa näykkäistessä. Aitauksen kanssa vuorotellaan toki, ettei Novakaan joudu jatkuvasti siellä kykkimään.

Niin se pentuaitaus. Viikko ennen Novan kotiutumista keskustelimme pentuaitauksen tarpeesta - ostetaanko eläinkauppaversio vai menisikö kompostiverkkoaitaus, jollainen Elvikselläkin oli käytössä pienenä. Lopputulos oli suunnilleen, että kerran se Elviksellekin riitti, niin eiköhän pärjätä kompostiverkolla. Joo-o, Nova ei ole Elvis, ei. Sillä on nokkeluutta sen verran paljon, että ei mennyt kauaakaan kun se hoksasi, että sitähän voi siirrellä työntämällä alareunaa tassuilla. Ensimmäisen kerran kun jätin Novan aitaukseen yksin kotiin viedäkseni isot päivällä ulos tarpeilleen oli takaisin tullessani pentu aitauksineen eteisen käytävällä vastassa. Toisena päivänä laitoin pari estettä, ettei häkkiä saa sinne työnnettyä. Vaan enpä uskonut, että Nova lähtee kiertämään koko kämppää - aitauksen kanssa! Pentu oli vastassa kodinhoitohuoneessa, jonne päästäkseen sen on pitänyt kulkea olohuoneen ja ruokahuoneen läpi koko talon pituudeltaan, ohittaen myös molempien isojen koirien kuppitelineet (joissa on tietysti vettä). Hämmentävästi vain toinen kuppiteline oli vähän liikahtanut eikä yhtään vettä edes ollut lattialla. Nyt on siis löytynyt käyttöä vaatehuoneessa asuville käsipainoille ja kahvakuulille, jotka ovat nyt ankkuroineet aitauksen paikoilleen... tänään pentuaitaus oli vielä ulkoa palatessani suunnilleen siinä, mihin jätinkin.

Tässä OLI pentuaitaus...

Tänne se oli itsensä saanut.

Liikuntavälineiden hyötykäyttöä?

Eilen ei naurattanut, nyt asia jo huvittaa. Mihin tuon pennun kanssa vielä joutuu?