tiistai 20. lokakuuta 2015

Tekemisen puutetta sekä treenaamisia

Eilisen työpäivän aikana seinään (tai tarkemman tutkiskelun tuloksena, itse asiassa "vain" tapettiin) ilmestyi nyrkin kokoinen reikä. Novalla taisi olla tylsää, luu syöty ja ideat vähissä.

Tylsyyden jäljet seinässä...
Muutama viikko sitten kesken oleva Sophie Kinsellan pokkarini koki mystisen räjähdyksen työpäivän aikana - epäilen siihenkin Novan olevan jossain määrin syyllinen. Harvemmin ne kirjat ovat omia aikojaan räjähdelleet kappaleiksi. Lisäksi useampi hampaanjälki löytyy (varsin vastikään hankitun) sängynrungon kulmasta ja laatikon kahvasta, joista ainakin C.S.I.:n asiantuntijat epäilemättä todistaisivat pienemmän nelijalkaisen syylliseksi.

En usko Novan(kaan, Elvishän on tuhoillut on/off -tyylisesti koko ikänsä) olevan eroahdistunut, vaan lähinnä tylsistynyt. Nyt vaan toivon, että tämä olisi a) ohimenevää, b) lievenevää harrastusten taas lisääntyessä sekä c) hallittavissa lisäämällä kestävämpiä luita ja muuta puuhaa päivän ajaksi. Jani kehuu minua optimistiksi.

Töissähän on käytävä, sillehän ei voi mitään. Eikä sinne voi koiriakaan kuljetella. Tai ehkä voisi, ainakin joskus, tosin epäilen että se aiheuttaisi ruuhkaa työhuoneeni ovelle ja itse työnteko voisi jäädä vähemmälle ihmisten ja koiran kanssa seurustellessa. Täytyy ehkä joku kerta kokeilla. Novan käytyä keväällä työpaikan saunaillassa esimieskin vihjaisi, että voisi sen joskus tuoda toimistollekin. Mutta noin normaalissa arkielämässä, yksinoloa nyt vaan tulee.

VEPE-kauden loputtua oli tuossa välissä jonkin aikaa ohjelmana lähinnä lenkkeilyä ja omaa puuhastelua. Aika vähän tulee omin päin treenailtua mitään, eli jos ohjattua toimintaa ei ole tarjolla, niin helposti jään vain perusjuttujen pariin ja tyydyn lenkkeilyyn. Saatiin Novan kanssa kuitenkin jokin aika sitten kaverilta apuja NOME-perusjuttuihin, kiitos siitä Helille! Sen jälkeen muutaman kerran on tullut omin päinkin tehtyä damiharjoituksia pihalla ja metsässä. Silti kaipaisin siihenkin koulutusta ja opastusta, sillä varsinkin sillä saralla tuntuu että Nova on paremmin kartalla kuin minä. Että sitä voikin vuosien harrastamisen jälkeen olla silti näin pihalla, kun kyseessä ovatkin ihan muut lajit.

Perustottiksessa ollaan nyt taas skarpattu myös. Kesälle toivomaani jatkokurssia ei Haukkuvaarassa tullut ja syksyn ensimmäinen Pohjatyö-kurssi oli aikatauluiltaan minulle sopimaton, mutta NYT! Lokakuun alussa päästiin aloittamaan samainen Pohjatyö-kurssi Novan kanssa ja hyvää tekee, molemmille. Ensimmäisen kerran ensimmäisten viiden minuutin aikana olin kyllä valmis lähtemään samantien kotiin, sen verran kovin Nova oli kiinnostunut vain kaikesta ja kaikista muista ympärillä. Vaan löytyihän se yhteinen sävel sieltä ja päästiin tekemään ihan hommiakin. Tämän lisäksi ollaan käyty myös noutajien omatoimitreeneissä, joita on joka toinen viikko. Siellä on huomattavasti vähäisempi osallistujamäärä, mutta toisaalta sitten on aika maltillisesti häiriötä. Lisäksi siellä näkee kyllä tosi päteviä osaavien ihmisten toko-koiria - tässähän melkein syttyy jonkinlaista tokokipinää itsellekin!
Treeni-ilme!

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Hyvää maailman eläinten päivää!

Eläinten päivää muistettiin meillä lähinnä herkuilla - aamuruoan jälkeen tarjolla oli luut ja iltaruoan päälle possunkorvat. Normaalisti tarjoillaan ylimääräisiä herkkuja, mutta nyt poikkeuksellisesti molempien aterioiden jälkeen.

Nova pääsi nauttimaan olostaan muiden kavereiden kanssa, kun otin sen mukaan lähtiessäni pakkaamaan meidän VEPE-varusteita varastolle vietäväksi. Kaikilla muilla toimikuntalaisilla olikin sama ajatus, joten koirat pääsivät rallattelemaan yhdessä pitkin metsää ja järveen läträämään. Juostiin rallia, vähän nujuttiin, läträttiin järvessä ja loikittiin laiturilta uimaan sillä aikaa kun me ihmiset pakkasimme tarvikkeita kasseihin ja laatikoihin varastoitavaksi. Mukana menossa oli muutaman kuukauden ikäinen tolleripoika Make, kuusivuotiaat labbis- ja flättineidot Aamu sekä Siru ja reilun seitsemän vanha Roope-kultsu. Kaikkia ollaan tavattu aiemminkin, Make poislukien, mutta pienen ihmettelyn jälkeen Novakin osasi varoa pikkupentua.

Vasemmalta oikealle; Make, Aamu, Siru, Roope ja Nova
Rallattelun kruunasi vielä nuotiopaikalla grillatut makkarat, omastani Nova sai muutaman pienen maistiaisen ja viimeiset makkarat jaettiin raakoina koirien kesken. Lämmin ja aurinkoinen lokakuun iltapäivä oli kyllä ihan omiaan tällaiseen, kiitos seurasta mukana olleille!