Elvis on ollut hoitolassa hoidossa pari kertaa aikaisemminkin, tosin silloin eri paikassa. Viime vuosina tosin ollaan onnistuttu palkkaamaan kavereita koira- ja talovahdeiksi (kiitoksia vaan Elinalle ja Kirsille!), joka oli mieluisampi vaihtoehto etenkin kun Röllillä alkoi kertyä ikää enemmän ja minua säälitti viedä sitä meluisaan hoitolaan nukkumaan kovalle lattialle (näin kärjistetysti). Kotona olo oli varmasti seniorikoiralle paljon stressittömämpää.
Nytkin olisin mielelläni ottanut tutun koirahoitajan meille kotiin, mutta se ei oikein tuntunut nyt järjestyvän. Eikä oikein ollut aikaa ryhtyä värväämään jotakuta uutta, kun ainakin Elviksen kanssa pitäisi tietää vähän sen metkuja ja osata toimia sen mukaisesti. Toisena vaihtoehtona oli viedä pojat eri paikkoihin hoitoon. Elvikselle kyselin lähellä asuvalta kasvattajaltaan yösijaa, mutta siinä oli vähän mutkia matkassa siellä kasvavan pentueen vuoksi. Novalle olin alustavasti kysellyt majapaikkaa edellä mainitulta Kirsiltä, mutta koska tuo tapetinsyönti alkoi vähän aikaa sitten, tulin toisiin ajatuksiin... olisi vähemmän mukavaa jos kyläpaikan seinät kokisivat saman kohtalon. Lopulta siis hoitola tuntui parhaalta vaihtoehdolta kuitenkin.
Aikaisempi hoitola oli ihan ok, sisällä isot verkkoyksiöt ja luukut joista pääsi ulkotarhoihin. Lisäksi hoitolan pitäjä lenkitti jonkin verran, mutta meluisa paikka se kyllä oli, kun kaikki koirat näkivät toisensa yms. Katsastin pitkästä aikaa uudelleen alueen tarjontaa ja löysinkin Honkarannan Tassunjäljen, joka vaikutti aika lupaavalta. Soittamalla selvisi, että tilaakin oli ja kaksi sisäyksiötä voitaisiin yhdistää verkko-ovella niin, että kumpikin saisi oman tilan mutta olisivat kuitenkin vierekkäin ja näköyhteydessä toisiinsä.Ulkotarhat olisi käytössä myös, eli päiviä ei tarvitse sisätiloissa kykkiä ja lenkillekin pääsisivät yksitellen. Mukavaa oli myös se, että pyydettiin etukäteen tutustumaan hoitolaan koirien kanssa ja pari viikkoa sitten kävimmekin molempien koirien kanssa ihmettelemässä paikkoja ja tutustumassa Hanneen, hoitolan pitäjään.
Hyvin pojat olivat hoitolassa pärjänneet, kumpikaan ei kuulemma ollut juuri stressannut mistään. Päivät olivat olleet tarhassa, jossa Nova oli löytänyt sisäisen myyränsä ja kaivanut kuoppaa toisensa perään tarhan pohjaan. Iltaisin hoitolassa oli tarjoiltu raakoja luita yötä vasten pureskeltavaksi (etukäteen tarkistettiin toki, että voiko niitä antaa), joiden osalta Elvis oli päättänyt jättää sitten nappulansa pääosin syömättä ja siirtynyt oma-ehtoiselle barf-ruokavaliolle. Hyvin tuntuivat viihtyneen ja ilman muuta käytetään tätä hoitovaihtoehtoa tarvittaessa jatkossakin - pojatkin ovat kuulemma tervetulleita takaisin!
 |
| Hoitolaan lähdössä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti