Eilen kisailtiin taas VEPEn merkeissä, tällä kertaa lähes kotikulmilla Uuraisilla Muuramen Seudun Kennelkerhon järjestämässä kokeessa. Oltiin oman seuran osalta auttelemassa kokeen kanssa, lainattiin välineistöä, yms. ja itsekin olin lauantaina kokeessa töissä sihteerin hommissa. Sunnuntaina oli sitten Novan vuoro startata ensimmäsessä alokasluokan kokeessaan. Kovasti on ollut aikomusta jo tässä aiemmin SOVEn läpäisyn jälkeen, mutta ovat nuo kokeet olleet varsin täysiä nyt loppukesästä.
Lauantain kokeessa keli oli haastava, oli sadetta ja sivutuulta koko päivän - mutta meidän onneksemme sunnuntain keli olikin lähes täydellinen. Tyyntä ja puolipilvistä, ei tuulta juuri nimeksikään. Uuraisten koepaikan ranta on melko äkkisyvä, mikä ei meillä sen kummemmin haittaa, kun Novan lähtötyyli on muutenkin sellainen vauhdikas pommilla hyppy järveen.
Paljon paremmin ei olisi voinut koe sujua, kuin miten eilen meni. Yhtään virhepistettä ei kertynyt ja tuloksena siis ALO1 ja täydet 100 pistettä! On se vaan pätevä VEPE-koira, kun virtauksista huolimatta ohjautuu vielä maaliin, vaikka lähellä oli ettei olisi tullut pari maalitopan ohitusta. Hukkuvan kanssa oli taas vähän vaikeuksia, kun Nova kääntyy edelleen oikealle hukkuvan eteen, mutta reippaasti se taisteli kuitenkin hukkuvan rantaan asti ja tolppien väliin.
Huikean hyvä tulostaso oli sunnuntaina muutenkin, palkintojen jaossa oli ykköstulosta toisen perään ja runsaasti luokkanousuja. Luokkavoiton hävisimme ajan perusteella Häjy-labradorille, joka oli kyllä suorituksessaan avain supernopea! Yhdeksästä alokasluokan koirasta sijoituimme siis toiseksi. Nähtäväksi jää saadaanko vielä toinen ykkönen kasaan ja alokasluokka pakettiin ennen talvitaukoa.
maanantai 15. elokuuta 2016
perjantai 12. elokuuta 2016
Voihan TOKO.
Sitä mitä et itse ymmärrä, on vaikea opettaa. Mukailtu Albert Einsteinin lausahdus ("If you can't explain it simply, you don't understand it well enough."), joka on sovellettavissa myös koiraharrastukseen. Minulla on jonkinlainen viha/rakkaus-suhde tokoiluun. En pidä sen jäykkyydestä ja pikkutarkkuudesta (ja todellisuudessa olen oikea pilkunviilaaja, miten ironista!), mutta ihailen hienosti toimivia TOKO-koiria ja toivon, että pystyisin samaan itsekin.
Viime talvena aloiteltiin siis rallytokon harjoittelu, koska se on "helpompaa" ja "hauskempaa". Ainakin osittain. Ei siinäkään nyt ihan suurpiirteinen voi olla. Se käytiin toteamassa huumorilla höystettynä yhdessä möllikisassa. Sittemmin kesän ajan ollaan kuitenkin oltu kaikesta tokoilusta enemmän tai vähemmän hunningolla, kunnes heinäkuun viimeisenä viikonloppuna oltiin PopDog ry:n Rally-TOKO leiripäivässä verestämässä oppeja. Päivästä jäi paljon hyviä eväitä, sekä se todellinen fakta, että se kunnollinen seuraaminen täytyy edelleen opettaa, ennen kuin päästään puusta pitkälle.
Niin se seuraaminen. Siinä on jotain suurta ja mystistä, tässä tapauksessa juurikin ohjaajan korvien välissä. En ole sitä aiemminkaan osannut kunnolla opettaa, en Röllille enkä Elviksellekään (joskin jälkimmäisen kohdalla en juuri ole yrittänytkään). En osaa opettaa sitä, kun en oikein itsekään tiedä miten edetä. Siis kontakti kuntoon ensin juu. Mutta miten ihmeessä siitä sitten pääsee liikkeelle, ilman käsiapuja? Tätä ongelmapähkinää ratkaistakseni ostin sopivasti nenän eteen osuneet tuurausvuorot elokuun ajaksi Haukkuvaaran nuorten koirien TOKO-valmennusryhmään.
Ensimmäinen valmennuskerta on nyt takana ja ainakaan vielä olo ei ole yhtään helpottunut. Kouluttaja-Elli on erittäin hyvä, vaan oma kynnys tuntuu vieläkin suurelta. Etenkin kun muut ryhmän koirat olivat hurjan paljon osaavampia ja pätevämpiä kuin me. Ihan varmasti ainakin valovuosia. Ehkä ne ovat käyneetkin koko kevään ja kesän valmennusryhmässä, kun me ollaan vain juoksenneltu pitkin peltoja, metsiköitä ja rantapusikoita...
Opeteltiinpa siis ensitöiksemme ruutuun lähetystä ja merkin kiertoa. Jos Novalta kysytään, niin oli RANKKAA! Oikein näki, miten pienen koiran päässä rattaat ruksuttivat kun se yritti keksiä että niinkuin mitä ja miten ja miksi. Ja ohjaajakin on vähän pallo hukassa koko asian kanssa. Ensi perjantaiksi treenataan kotiläksynä edelleen sitä sivulle tuloa, oloa ja kontaktia. Ehkä me joskus päästään ottamaan askeliakin (kirjaimellisesti!) sen seuraamisen kanssa.
Viime talvena aloiteltiin siis rallytokon harjoittelu, koska se on "helpompaa" ja "hauskempaa". Ainakin osittain. Ei siinäkään nyt ihan suurpiirteinen voi olla. Se käytiin toteamassa huumorilla höystettynä yhdessä möllikisassa. Sittemmin kesän ajan ollaan kuitenkin oltu kaikesta tokoilusta enemmän tai vähemmän hunningolla, kunnes heinäkuun viimeisenä viikonloppuna oltiin PopDog ry:n Rally-TOKO leiripäivässä verestämässä oppeja. Päivästä jäi paljon hyviä eväitä, sekä se todellinen fakta, että se kunnollinen seuraaminen täytyy edelleen opettaa, ennen kuin päästään puusta pitkälle.
Niin se seuraaminen. Siinä on jotain suurta ja mystistä, tässä tapauksessa juurikin ohjaajan korvien välissä. En ole sitä aiemminkaan osannut kunnolla opettaa, en Röllille enkä Elviksellekään (joskin jälkimmäisen kohdalla en juuri ole yrittänytkään). En osaa opettaa sitä, kun en oikein itsekään tiedä miten edetä. Siis kontakti kuntoon ensin juu. Mutta miten ihmeessä siitä sitten pääsee liikkeelle, ilman käsiapuja? Tätä ongelmapähkinää ratkaistakseni ostin sopivasti nenän eteen osuneet tuurausvuorot elokuun ajaksi Haukkuvaaran nuorten koirien TOKO-valmennusryhmään.
Ensimmäinen valmennuskerta on nyt takana ja ainakaan vielä olo ei ole yhtään helpottunut. Kouluttaja-Elli on erittäin hyvä, vaan oma kynnys tuntuu vieläkin suurelta. Etenkin kun muut ryhmän koirat olivat hurjan paljon osaavampia ja pätevämpiä kuin me. Ihan varmasti ainakin valovuosia. Ehkä ne ovat käyneetkin koko kevään ja kesän valmennusryhmässä, kun me ollaan vain juoksenneltu pitkin peltoja, metsiköitä ja rantapusikoita...
Opeteltiinpa siis ensitöiksemme ruutuun lähetystä ja merkin kiertoa. Jos Novalta kysytään, niin oli RANKKAA! Oikein näki, miten pienen koiran päässä rattaat ruksuttivat kun se yritti keksiä että niinkuin mitä ja miten ja miksi. Ja ohjaajakin on vähän pallo hukassa koko asian kanssa. Ensi perjantaiksi treenataan kotiläksynä edelleen sitä sivulle tuloa, oloa ja kontaktia. Ehkä me joskus päästään ottamaan askeliakin (kirjaimellisesti!) sen seuraamisen kanssa.
maanantai 8. elokuuta 2016
Leiriviikonloppu takana
Mitä tehdään elokuun ensimmäisenä viikonloppuna? No, mennään lansuyhdistyksen perinteiselle VEPE-leirille tietenkin!
Viime vuonnahan Nova oli leirillä mukana kevyesti asioita harjoitellen, nyt oltiin sitten jo ihan täysipainoisesti mukana treeneissä. Koin tosin pienen alkujärkytyksen huomatessani että ilmoittamani ALO-tasoinen koira joka toivoo opettelevansa AVO-liikkeitä olikin laitettu AVO/VOI -tasoiseen ryhmään. Ryhmän koirien ikäjakauma oli 3-6 vuotta ja sitten joukossa oli meidän pieni 1 (ja puoli) v.! Vaan eipä se oikeasti mitään haitannut, kun joka koiran kanssa treenataan kuitenkin yksitellen ja oman tason mukaan. Harkitsin hetken ensin vaihtavani ryhmää, mutta päätin sitten jäädä kuitenkin paitsi tuttujen ryhmäläisen vuoksi, myös siksi, että itse saisin luultavasti eniten oppia kuitenkin siinä ryhmässä muiden suorituksia katsellessa. Itseasiassa Novakin näytti opettelevan muiden suorituksista, sen verran tarkkaan se aina rasteilla seurasi mitä vuorossa oleva koira tekee ja mitä siellä oikein tapahtuu.
Kivasti päästiin leirillä harjoittelemaan uusien sääntöjen liikkeitä. Vähän ollaan jo itse aloiteltu, mutta ihan täysiä ei vielä tehty vaan ennemminkin palasia sieltä täältä - eli vinoja linjoja, liikkuvasta veneestä lähtöjä ja sen semmoista. Leirillä tehtiin ensimmäistä kertaa Novan kanssa ihan kahden veneen liikkeitä, tähän asti ollaan harjoiteltu samoja asioita mutta vain yhdellä veneellä.
Ensimmäiselle päivälle osui vienti sekä veneen haku -rastit. Viennissä kun ei kummemmin ongelmia ole, niin pyysin täysin vierasta avustajaa kun tutuille ja omalle apuohjaajalle on toistaiseksi viety. Muuten mentiin tutun kaavan mukaan; palkka tulee veneestä. Ei ollut vieras ihminen Novalle mikään ongelma, joten kun se sujui ajattelin kokeilla vielä toista esinettä. Siinä tulikin sitten tenkkapoo - pitkää köyttä olisi viety, mutta itse sählätessäni lähetyksessä Nova tiputteli köyttä lähtiessä. Muutaman kokeilun jälkeen totesin, että meidän pitää harjoitella köyttä erikseen ja palattiin sitten alkuperäiseen vientiin, jotta saatiin onnistuminen loppuun.
Veneen haku -rastilla opeteltiin sitten ohjattua veneen hakua. Ensimmäinen yritys sujui hienosti, merkkasin veneen rannassa eikä Nova vilkaissutkaan toisen veneen suuntaan. Vaikeutettiin toiselle toistolle niin, että veneet lähtivätkin rannasta ristiin, mikä osoittautuikin huomattavasti kinkkisemmäksi pulmaksi. Oikealta lähtenyt vene oli Novan mielestä myös oikealta noudettava, vaikka kyseinen vene soudettiin vasemmalle. Siinä sitten harjoiteltiin vedessä ohjausta ja suuntaa ja avitettiin myös veneeltä että saatiin oikea vene haettua. Täytyy siis panostaa suuntien opetteluun ja ohjaamiseen muutenkin.
Sunnuntaina oli sitten vuorossa hyppy sekä hukkuvan rastit. Hyppyrastilla otettiin sitten kahden veneen liike, koska uusissa säännöissähän se on avoimen luokan hyppyliike, jossa koira lähtee 50 m veneestä ja noutaa matkalla 30 m sivupoijulla olevan veneen. En tätä en ollut koskaan vielä itse lähettänyt Novaa veneestä, etenkään tyhjään rantaan eikä tehty kahden veneen liikkeitä. Vaan eipä se tuntunut paljoa haittaavan! Ensimmäinen yritys oli helppo - avustaja rantaan palkkaamaan ja tarvittaessa ohjaamaan, sekä veneet lähekkäin ja köyden heitto ennen veneestä hyppyä. Nova näytti saavan heti jutun juonesta kiinni, joten perään toinen yritys jossa sitten jo lähetin veneestä ensin ja köysi heitettiin vasta lähempänä toista venettä. Sivusuuntia ei tässä vielä harjoitukseen yhdistelty, mutta hyvät lähtökohdat saatiin ja ajatus, miten tästä eteenpäin.
Hukkuvan rastilla jatkettiin samaa suunnitelmaa ja kokeiltiin uusien sääntöjen avoimen luokan liikettä, jossa hukkuva tippuu 50 m veneeltä ja koira lähetetään 30 m poikittaiselta linjalta liikkuvasta veneestä. Liikkuvasta veneestä hyppyä oltiin jo pelkiltään harjoiteltu, joten se ei tuottanut tässä enää ihmetyksiä ja Nova lähti vauhdilla hukkuvalle. Itse liikkeen suhteen ei ollut kummempia ongelmia, mutta sen sijaan oivalsin että Nova kääntyy järjestään aina oikealle ja hukkuvan eteen. Saman teki heinäkuussa SOVEssa ja samaa tekee venettäkin hakiessaan. Hukkuvan kohdalla se on ongelmallista, koska silloin patukka ja hukkuvan käsi jäävät helposti mutkalle koiran alle. Uintiasentona se on hankala, puhumattakaan siitä, että suuntaa saisi korjattua rantaan tullessa. Tulin siihen lopputulokseen, että täytynee opettaa Nova kiertämään hukkuvan takaa, kun kerran kuitenkin kääntyy aina oikealle - siitä olisi apua sitten myös pelastusrenkaalla pelastaessa.
Antoisa leiriviikonloppu oli taas, eiköhän sinne suunnata jälleen ensi vuonna uudelleen!
Viime vuonnahan Nova oli leirillä mukana kevyesti asioita harjoitellen, nyt oltiin sitten jo ihan täysipainoisesti mukana treeneissä. Koin tosin pienen alkujärkytyksen huomatessani että ilmoittamani ALO-tasoinen koira joka toivoo opettelevansa AVO-liikkeitä olikin laitettu AVO/VOI -tasoiseen ryhmään. Ryhmän koirien ikäjakauma oli 3-6 vuotta ja sitten joukossa oli meidän pieni 1 (ja puoli) v.! Vaan eipä se oikeasti mitään haitannut, kun joka koiran kanssa treenataan kuitenkin yksitellen ja oman tason mukaan. Harkitsin hetken ensin vaihtavani ryhmää, mutta päätin sitten jäädä kuitenkin paitsi tuttujen ryhmäläisen vuoksi, myös siksi, että itse saisin luultavasti eniten oppia kuitenkin siinä ryhmässä muiden suorituksia katsellessa. Itseasiassa Novakin näytti opettelevan muiden suorituksista, sen verran tarkkaan se aina rasteilla seurasi mitä vuorossa oleva koira tekee ja mitä siellä oikein tapahtuu.
 |
| Nova seuraa tarkkana muiden treeniä |
Ensimmäiselle päivälle osui vienti sekä veneen haku -rastit. Viennissä kun ei kummemmin ongelmia ole, niin pyysin täysin vierasta avustajaa kun tutuille ja omalle apuohjaajalle on toistaiseksi viety. Muuten mentiin tutun kaavan mukaan; palkka tulee veneestä. Ei ollut vieras ihminen Novalle mikään ongelma, joten kun se sujui ajattelin kokeilla vielä toista esinettä. Siinä tulikin sitten tenkkapoo - pitkää köyttä olisi viety, mutta itse sählätessäni lähetyksessä Nova tiputteli köyttä lähtiessä. Muutaman kokeilun jälkeen totesin, että meidän pitää harjoitella köyttä erikseen ja palattiin sitten alkuperäiseen vientiin, jotta saatiin onnistuminen loppuun.
Veneen haku -rastilla opeteltiin sitten ohjattua veneen hakua. Ensimmäinen yritys sujui hienosti, merkkasin veneen rannassa eikä Nova vilkaissutkaan toisen veneen suuntaan. Vaikeutettiin toiselle toistolle niin, että veneet lähtivätkin rannasta ristiin, mikä osoittautuikin huomattavasti kinkkisemmäksi pulmaksi. Oikealta lähtenyt vene oli Novan mielestä myös oikealta noudettava, vaikka kyseinen vene soudettiin vasemmalle. Siinä sitten harjoiteltiin vedessä ohjausta ja suuntaa ja avitettiin myös veneeltä että saatiin oikea vene haettua. Täytyy siis panostaa suuntien opetteluun ja ohjaamiseen muutenkin.
Sunnuntaina oli sitten vuorossa hyppy sekä hukkuvan rastit. Hyppyrastilla otettiin sitten kahden veneen liike, koska uusissa säännöissähän se on avoimen luokan hyppyliike, jossa koira lähtee 50 m veneestä ja noutaa matkalla 30 m sivupoijulla olevan veneen. En tätä en ollut koskaan vielä itse lähettänyt Novaa veneestä, etenkään tyhjään rantaan eikä tehty kahden veneen liikkeitä. Vaan eipä se tuntunut paljoa haittaavan! Ensimmäinen yritys oli helppo - avustaja rantaan palkkaamaan ja tarvittaessa ohjaamaan, sekä veneet lähekkäin ja köyden heitto ennen veneestä hyppyä. Nova näytti saavan heti jutun juonesta kiinni, joten perään toinen yritys jossa sitten jo lähetin veneestä ensin ja köysi heitettiin vasta lähempänä toista venettä. Sivusuuntia ei tässä vielä harjoitukseen yhdistelty, mutta hyvät lähtökohdat saatiin ja ajatus, miten tästä eteenpäin.
Hukkuvan rastilla jatkettiin samaa suunnitelmaa ja kokeiltiin uusien sääntöjen avoimen luokan liikettä, jossa hukkuva tippuu 50 m veneeltä ja koira lähetetään 30 m poikittaiselta linjalta liikkuvasta veneestä. Liikkuvasta veneestä hyppyä oltiin jo pelkiltään harjoiteltu, joten se ei tuottanut tässä enää ihmetyksiä ja Nova lähti vauhdilla hukkuvalle. Itse liikkeen suhteen ei ollut kummempia ongelmia, mutta sen sijaan oivalsin että Nova kääntyy järjestään aina oikealle ja hukkuvan eteen. Saman teki heinäkuussa SOVEssa ja samaa tekee venettäkin hakiessaan. Hukkuvan kohdalla se on ongelmallista, koska silloin patukka ja hukkuvan käsi jäävät helposti mutkalle koiran alle. Uintiasentona se on hankala, puhumattakaan siitä, että suuntaa saisi korjattua rantaan tullessa. Tulin siihen lopputulokseen, että täytynee opettaa Nova kiertämään hukkuvan takaa, kun kerran kuitenkin kääntyy aina oikealle - siitä olisi apua sitten myös pelastusrenkaalla pelastaessa.
Antoisa leiriviikonloppu oli taas, eiköhän sinne suunnata jälleen ensi vuonna uudelleen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)