sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Ou NOU

Taipparikokeilu takana päin, kirjaimellisesti kokeilu. Se ei kovin pitkälle ehtinyt, kun tökkäsi heti vesityöskentelyyn.

Näin jälkiviisasteluna, kun mietin jo aiemmin syksyllä että niinköhän on viisasta yrittää mennä taippareihin heti GR:n Nuorten koirien katselmuksen reissupäivän perään, niin vastaus on että ei ollut. Eilen mietin vielä kotiuduttuamme, että tuleekohan tämän päiväisestä mitään, kun eilisen suorituksetkaan eivät olleet sieltä Novan parhaimmasta päästä, vaan lähinnä semmoisia puolivillaisia. Eipä se ihmeellisesti parantunut yön aikana, päin vastoin. Lupaan, että ensi kerralla kun epäilyttää jo etukäteen, niin ei tehdä turhaa reissua vaan jäädään kotiin. Onneksi tällä kertaa sentään reissu ei ollut pitkä.

Ei riittänyt Novalla into työntekoon edes siihen osa-alueeseen joka oli se itsestään selvä asia. Kyllähän se ui ja noutaa sieltä ihan mitä vaan, normaalisti. Vaan nyt se suhteellisen hyvin haki rantaveteen heitetyn lokin, mutta jättikin sen jo useamman metrin päähän minusta. Veneestä heitetylle lokille se ei sitten lähtenytkään, loikki hieman sivuun rannan suuntaisesti ja kun ei kahdella uusinta-lähetykselläkään lähtenyt, ilmoitin tuomarille että se oli siinä. Arviolta noin kaksi sekuntia ennen kuin se olisi nostanut jalkaa rantapusikkoon.

Lähetys heitetylle lokille

Novamaisen loiskuva lähtö

Jos nyt jotain positiivista haetaan, niin sosiaalinen käyttäytyminen oli varsin mallikelpoista eikä laukauksiin tullut mitään reagointia.

Koepöytäkirja (klikkaamalla isommaksi)
Nyt kaihertaa lähinnä se, kuinka hyvässä vireessä Nova oli heinä-elokuussa, kun taas pari viime viikkoa sen taso on lähinnä laskenut. Liekö ollaan treenattu liikaa samaa (eli hakua) ja kyllästyminen on iskenyt. Siispä nyt pidetään vähän taukoa, sitten mietitään jotain ihan muuta noutotreeniä ja sitten ensi vuonna katsotaan taippareita uusiksi.

Ihanan positiivinen koepöytäkirja saatiin, kaikesta huolimatta. Pääteltiin Janin kanssa, että se vähä mitä Nova teki, sen se teki hyvin. Mieltä lämmittää myös aina, kun meidän yhteistyötä kehutaan!


lauantai 1. lokakuuta 2016

Nuorten koirien katselmus

Olin varmaan ensimmäinen innokas ilmoittautunut kun rotujärjestömme Golden Ring ry. julkaisi että tänäkin vuonna järjestetään epävirallinen Nuorten koirien katselmus (ja jos lähtölista oli ilmoittautumisjärjestyksessä koottu, niin todella olinkin). Olisin halunnut osallistua jo viime vuoden tapahtumaan, mutta Nova oli silloin vielä liian pieni. Onneksi tänä vuonna oli siihen mahdollisuus!

Aivan liian aikaisin lauantai-aamuna (siis vähän ennen kello kuutta, tällaiselle aamu-uniselle) lähdin Novan kanssa ajelemaan Hauholle, napattuani talkoohommiin lähtevän Marjukan mukaan matkaseuraksi. Matka sujui mukavasti koirista rupatellen ja siinä hyvissä ajoin ennen puoli yhdeksää olimme perillä. Kolmekymmentä nuorta kultaista oli ilmoittautunut tapahtumaan ja aikamoinen vilske siellä olikin! Hieno yhteiskuva otettiin alussa kaikista osallistujista, ennen kuin jakauduttiin ryhmiin ja lähdettiin rasteille. Rasteja oli neljä, ulkomuoto-arvostelu jonka teki tuomari Viveca Lahokoski, sekä vesityöskentely-, markkeeraus- ja hakuruutu -rastit. Kaikista osa-alueista sai kirjallisen arvion, mitään virallista merkintää ei tästä tapahtumasta tule.

Novan kanssa mentiin ensin ulkomuoto-rastille, jossa vaihtelevan vallattomalla esiintymisellä (niin, sitäkin olisi joskus hyvä treenata) saatiin Vivecan arvostelu. Nova myös mitattiin samalla, säkäkorkeus oli 58 cm, eli keskikokoinen uros - vaikka minä pieneksi väitänkin. Ehkä se on se kropan lyhyys suhteessa tuohon keskikokoon...

Tämän jälkeen saatiin mennä heti vesityöskentelyyn, ohjeistus kun oli, ettei koiraa saa kastella ennen ulkomuoto-rastia. Novalle heitettiin kaksi yksittäistä damia, jotka se tyylilleen ominaisesti isojen loiskahduksien kera kävin hakemassa. Palautukset tulivat tuttuun tyyliin rantaveteen eivätkä käteen asti ja sainkin muutamia vinkkejä, miten voisin harjoitella palautuksia vesinoutoihin. Tämän rastin jälkeen mentiin odottelemaan markkeeraus-rastille, johon muodostui pieni ruuhka ja odotteluaikaa ehti kertyä runsaammin. Rastilla tehtiin kaksi yksittäistä markkeerausta variksilla, ensimmäinen lähemmäksi pitkään heinikkoon ja toinen vähän kauemmaksi. Nova nouti ensimmäisen pohdiskeltuaan ensin hetken variksen luona ja toisen sitten jo suoraviivaisemmin. Taas yksi varis palautui ihan hyvin, toinen jäi vähän matkan päähän. Sain vinkiksi antaa Novalle vähän lisää miettimisaikaa, etten vihellä pillillä luoksekutsua ennen kuin lintu on hyvin suussa ja koira jo tulossa. Tämä siis siksi, etten opettaisi sitä epähuomiossa siihen, että linnut noukitaan vasta merkistä...

Lounastauon jälkeen oli vuorossa viimeinen rasti, eli hakuruutu, jossa oli myös tutut ihmiset eli kasvattaja-Tuuli miehensä kanssa. Hakuruutu meni aika puolivillaisesti, sillä Nova nouti hyvin ensimmäisen heitetyn damin, mutta muuten kävi enemmän haahuilemassa ruudussa ennen kuin vähän viiveellä toi sieltä ensin yhden ja sitten vielä vähän pidemmällä viiveellä toisen. Tässä kohtaa totesin, että tämä on sujunut aiemmin paljon paremmin ja viime alkoina alkanut huonontumaan, johon Tuulin mies sitten vastasikin että ootteko treenanneet liikaa? Luulenpa että ollaan treenattu liikaa samaa asiaa ja Nova alkaa kyllästyä koko hakuun.

Kiva päivä oli kaiken kaikkiaan ja kasvattajan treffaamisen lisäksi päästiin tapaamaan myös Novan veli Rasa. Paljon oli samaa veljeksissä, varsinkin ilmeissä ja eleissä - sekä itseasiassa myös arvosteluissa kun niitä Rasan omistajan kanssa vertailimme. Pojat olisivat laittaneet riekkumiset pystyyn, jos olisi ollut tilaisuus - selvästi kyllä tunnistivat toisensa. Toivottavasti törmäillään Rasan kanssa muulloinkin, oli tosi kiva nähdä ja jutella!

Vasemmalla Rasa, oikealla Nova
Novan kirjallinen arvostelu alla:

1. Markkeeraus
Markkeeraa tarkasti.
2. Haku
Innokas, spontaanit ylösotot, nopeat palautukset ohjaajalle käteen. Juoksentelee paljon nenänsä "yli".
3. Vesityö
Menee veteen reippaasti ja noutaa molemmat heitot empimättä. Luovutukset rantaveteen. Ui hyvin eikä epäröi vaikka jää hieman kasvillisuuteen kiinni.
4. Riistankäsittely
Hiukan aikaa haistelee ensimmäistä ennen ylösottoa. Toisella varsin spontaani ylösotto. Ensimmäisestä syvempi, toisesta hieman pinnallisempi ote.
5. Suhtautuminen laukaukseen
Rauhallinen, tarkkaavainen.
6. Yhteistyö
Toisen variksen tiputtaa vähän ennen ohjaajaa. Ensimmäisen tuo käteen.
7. Muuta huomioitavaa
Erittäin iloinen ja reipas.
8. Ulkomuoto
Säkäkorkeus: 58 cm
Purenta: ok
Kivekset: ok
Sukupuolileima: urosmainen
Mittasuhteet: hieman ulos neliöstä
Luusto: kokoon sopiva
Kallo-osa: leveä hieman pyöristynyt
Kuono-osa: rodunomainen
Pigmentti, silmien muoto / koko / väri sekä pään yleisilme: erinomainen pigmentti, hyvä silmien muoto, voisivat olla tummemmat
Korvat: hieman kevyet korkealle kiinnittyneet
Kaula ja selkälinja: vankka kaula
Etukulmaukset ja etuosa: hieman pystyasentoinen lapa, niukka eturinta
Runko ja rintakehä: lyhyt rintakehä, riittävän syvä
Lantion asento, hännän kiinnitys ja häntä: jyrkkä lantio, hieman alas kiinnittynyt häntä, sopiva pituus
Eturaajat, ranteet ja käpälät: hyvät käpälät, suorat eturaajat
Takaraajat ja kulmaukset: niukempi polvikulmaus, hieman korkea kinner
Karvanlaatu: hyvä kaksinkertainen
Yleiskunto: sopiva
Etuliikkeet: kyynärpäät saisivat olla tiiviimmät
Takaliikkeet: hyvät
Sivuliikkeet: hieman lyhyt
Koiran käyttäytyminen ulkomuoto-osion aikana: ystävällinen, eloisa, rodunomainen